Kuntoiluvaunuun, mars mars!

Aina silloin tällöin tulee matkustettua junalla Tampereelta Helsinkiin.
Tai noh, itse asiassa varsin usein.

Työpisteeni sijaitsee tällä hetkellä rakkaassa pääkaupungissamme. Kotini sijaitsee Suomen parhaassa paikassa eli Tampereella. (Hiljaa siellä takarivissä. Turkua ei lasketa.)

Teen useimmiten töitä junassa sekä aamuisin että iltaisin. Toisinaan myös luen tai nukun. Kätevää on ja matkustusmukavuus hyvä.

Pitkähkön työmatkan ongelmia on se, että sen kulkemiseen kuluu paljon aikaa. Se kaikki aika on pois reenaamiselta ja muulta elämältä. (Niin, kai sitä muutakin elämää on kuin töiden tekeminen ja reenaaminen. Vaimolta voi kysyä miten asia oikeasti on.)

Reenaaminen on elämän suola. Olisihan se sitäpaitsi vielä joskus kiva tehdä ennätys 500 metrillä pikaluistelussa tai maratonilla juoksutossujen kanssa.

Harjoitteluun kuluu kuitenkin erittäin paljon aikaa. 20-30 kilometrin juoksulenkki vie aikaa 2-3 tuntia. Kolmen tunnin pyörälenkki kestää sen kolme tuntia. Pitäisi päästä liikkumaan neljänä päivänä jos haluaisi tuloksia.

Ynnätäänpäs:
+ noin kaksi tuntia julkisissa (juna, bussi)
+ normaali työpäivä
+ noin kaksi tuntia julkisissa (juna, bussi)

Tähän sitten päälle vähintään tunti liikuntaa (+ rytkyjen pukemiset, suihkut jne).

Helppoa, eikö?

Entäs sitten jos junassa olisi kuntoiluvaunu? Kuntopyöriä, muutama muu kuntolaite jne.

Lisämaksullinen, toki.

Aamun voisi aloittaa kuntoiluvaunussa lämmittelemällä kuntopyörällä ja tekemällä pienen kuntopiirin. Pasilan asemalta kehtaisi kyllä mennä töihin asti hieman haisevanakin, siellähän se suihku odottaa.

Pendolino kulkee Tre-Hki -väliä n 1,5 h. Tehokasta aikaa jäisi ehkä noin tunti. Käy pienestä harjoituksesta ainakin minulle.

Vaikea toteuttaa? Varmasti.
Mahdotonta? Tuskin.
Kannattamatonta toteuttaa? Mahdollisesti.

Voisihan siellä junassa olla tupakoitsijoiden lisäksi kuntoilijoillekin pistäytymisvaunu, eh?

Bookmark and Share

VR, arvonlisävero ja “hintoja ei ole nostettu”

VR, oi VR.
Käytän palveluksiasi lähes päivittäin työmatkallani.
VR, oi VR.
Olen melko tyytyväinen siihen mitä saan vastineeksi matkasta maksamalleni rahalle.
VR, oi VR.
Silti aina välillä vituttaa.

Arvonlisävero (ALV) nostettiin tunnetusti vuoden 2013 alusta 24 prosenttiin. Vanha ALV oli 23 prosenttia (vastaavasti 9–>10 ja 13–>14).
Järkeilin itsekseni hintavaikutusta. Eikös se pitäisi olla prosentti?

VR, oi VR.

Ei tietenkään ole.

Alla katkelma usein kysytyistä kysymyksistä VR:n sivuilta:
Miksi junalipun hinta tutulla reitillä on noussut? Onko kaikkien lippujen hintaa nostettu?
Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty. Tarjolla on erihintaisia lippuja, joilla on erilaiset myyntiehdot. Liput hinnoitellaan todellisen, kuljetun matkan mukaan ja hinta saattaa vaihdella, jos kohteeseen voi matkustaa vaihtoehtoisia reittejä. Lippu-uudistuksen myötä tarjolla on jokaiselle yhteysvälille erihintaisia lippuja. Ostamalla Ennakkolipun hyvissä ajoin verkkokaupasta matkan hinta on hyvin edullinen verrattuna aiempaan kiinteähintaiseen junalippuun.
(http://www.vr.fi/fi/index/junaliput/useinkysyttya_35.html)

“Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty”.Ahaa, selvä.

Lasketaanpa hieman:
Käyttämäni lipun hinta 2012 oli 16,54 eur per lippu.
Sen hinta 2013 on 17,28 euroa.
Nopealla laskutoimituksella hintaa on nostettu noin 4,3 prosenttia.

Mikäli yleistä hinnankorotusta ei ole tehty (kuten UKK:ssa lukee), on hinta sitten vanha hinta + korotettu arvonlisävero.

Näin se ei kuitenkaan nyt sitten ole.

Ja sieltähän se löytyy, päivitetty melkein heti sen jälkeen kun asiasta VR:lle ensimmäisen kerran reklamoin (eli 2.1.2013):
Junalippujen hintoihin muutoksia

Junalippujen hintoihin on tullut muutoksia 1.1.2013 alkaen. Junalippujen hinnat kotimaan kaukoliikenteessä ja VR:n vyöhykeliikenteessä ovat nousseet keskimäärin 4,5 prosenttia. Hintamuutos johtuu yleisen kustannustason noususta sekä arvonlisäveron korotuksesta.”

(http://www.vrgroup.fi/fi/vakiolinkit/VR-konsernitiedottaa/news_20130102104233.html)

VR, oi VR.
Miksi nostat hintoja siitä etukäteen ilmoittamatta aina tammikuun ensimmäisenä?
Tai noh, ehkä et aina.
Olihan tämä vasta toinen vuosi peräkkäin kun käytän jatkuvasta palveluitasi ja huomaan asian nopeasti.
Ei saa yleistää.

VR, oi VR.
Miksi väität ettei yleistä hinnankorotusta ei ole tehty kun se on todistettavasti kuitenkin tehty?

VR, oi VR.
Miksi et tiedota asiasta etukäteen?
(Päivä korotuksen jälkeen ei ole etukäteen.)
Moni kanta-asiakkaistasi (minä mukaan lukien) haluaisi ostaa lippuja varastoon vanhalla hinnalla.
Muutoksesta kertominen olis, niinku asiakaspalvelua. Tuottais tyytyväisempiä asiakkaita. Niinku.

VR, oi VR.
Noin vuosi sitten tiedotitte yleisestä hinnankorotuksesta 27.12. Selititte vastineessanne reklamaatiooni että “tiedotus oli hukkunut tapaninpäivän myrskyn tiedotuksen alle“, pahoittelitte kovasti ja annoitte muistaakseni kymmenen euron junasetelin.
Kiitin ja käytin kymmenen euron setelin – yllättäen – junamatkaani.

Tänä jouluna ei myrskynnyt.
Junat olivat ajoissa.
Pyhät olivat toki pitkät.
Onko selitys tällä kertaa eri?

Ihanasti vastausta odotellen,
vakituinen matkailija.

Bookmark and Share

Normaali on uusi musta eli Sampo Pankista Danske Bankiksi

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=n-pZj_cPBvw]

Sampo-pankki (kirjoitettu tarkoituksella oikein) on nyt Danske Bank.
Hieno juttu, eipä siinä mitään.

Pankilla on laaja mainoskampanja uudesta normaalista (” a new normal demands New Standards”), ainakin Suomessa englanniksi. Näin lienee muissakin Danske Bankin maissa.

Ilmeisesti uusi nimi on uusi normaali. Tälle sitten täytyy olla uusia standardeja olemassa. Hä?

Ystäväni Jukka testamenttasi kurssiperintönään aikanaan Tim B-L:n artikkelin “Cool URIs don’t change“. Artikkeli kertoo noin lyhykäisesti sanottuna siitä miten verkko-osoitteesta A pitäisi tehdä ohjaus verkko-osoitteeseen B tietyissä tilanteissa (siten että käyttäjä ei sitä huomaa).

Yksi tällainen tilanne voisi olla vaikkapa yrityksen nimen muuttuminen.
Tuleeko esimerkkejä mieleen?

Minulle tulee:
Sampo-pankin verkkopankki löytyi osoitteesta https://verkkopankki.sampopankki.fi/.
Uusi verkkopankki löytyy loogisesti osoitteesta https://verkkopankki.danskebank.fi.
Hiljaa hyvä tulee, eikö?

Mennäänpä sitten siihen vanhaan osoitteeseen, eikös se pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen (ja standardien!) mukaan ohjata uuteen osoitteeseen ja suoraan verkkopankkiin?
Toki toki.

sampo_uusi_normaali

Sampo Pankin verkkopankki ohjaa Danske Bankin etusivulle.

No mitä v*ttua?
Mikäs tässä meni pieleen?

“Tämä muutos ei ole vain väliaikaista. Tämä on nyt uusi normaali.
Tämä uusi normaali vaatii meiltä uutta tapaa toimia.”

Tässä lienee taustalla Dansken tietoinen päätös.
Rikotaan standardia, ei tehdä uudelleenohjausta kuin uuden sivuston etusivulle.Tämä toki opettaa ihmisille “uuden normaalin”, kirjanmerkit on pakko päivittää eikä vanhoja häntiä jää jäljelle.

On silti aika ärsyttävää.

Danske Bankin uusi normaali on siis se, että standardia ja suosituksia voi surutta rikkoa koska “tämä on nyt uusi normaali“.

Käytänkin samaa argumenttia vaimon kanssa seuraavan kerran kun teen hankintoja häneltä kysymättä.
“Ei kulta, kyllä tämä Mäkki on parempi kuin PC.
Ei se mitään että muu perhe ei osaa käyttää sitä eikä vanhat softat toimi.
Tämä on nyt uusi normaali.
Tämä uusi normaali vaatii meiltä uutta tapaa toimia.”

Kiitos, Danske. Kotirauha on taattu!

Bookmark and Share

Verokorttilaskuri eli web-analytiikkaa kannattaa seurata.

Yritin tässä aikani kulukseni etsiä verokorttilaskuria Intter Netistä. Piti nääs päästä laskemaan mikä se veroprosentti olis ja kaikkea muuta sellaista.

Tökötin Googleen hakusanan “verokorttilaskuri”.
Sain tuloksena tukun linkkejä keskustelupalstoille ja ensimmäisenä linkkinä verottajan kilometrin mittaisen sivun ennakonpidätyksen toimittamisesta.

Kiroilun ja kevyen googlailun jälkeen tajusin käyttäneeni väärää hakusanaa! Minun olisi pitänyt hakea sanalla “veroprosenttilaskuri” ja avot!

Sieltä se pullahti.

Keskusteluista päätellen en ole ainoa, joka on yrittänyt hakua väärällä termillä. Kyllähän se nyt tietenkin pitäisi tietää että puhutaan veroprosenttilaskurista, sehän on selvä.

Tarinan opetus?

Kannattaa käyttää web-analytiikkaa hyväkseen. Mikäli sivustollesi tai sisältöösi tullaan jatkuvasti hämärillä hakusanoilla kannattaa sisältö lukea huolellisesti läpi ja miettiä pitäisikö hakusanan vähintäänkin olla osa sisältöä. Sen jälkeen kannattanee tehdä pieni hakuharjoitus sillä hämärällä hakutermillä (ja toivoa että sivusto löytyy).
Sen jälkeen voikin sitten miettiä onko se itse keksitty termi (“verokorttilaskuri” vs “veroprosenttilaskuri”) se ainoa oikea.

En minä ole ainoa asiaa eri termillä kutsuva ihminen, enhän?

Bookmark and Share

Sade (eli oma kertomukseni luistelusta lajina)

Sade.
Taukoamaton sade.
Vettä, lunta, räntää.

Siltä tuntuu välillä muistellessani omaa aktiivista luisteluaikaani.Ilkka luistelemassa Pyynikin kentällä.

Ensimmäinen harjoitus johon osallistuin, kesällä 1990;
satoi vettä kaatamalla.
Valmentaja toivoi että tulisin silti seuraaviinkin reeneihin (“ei aina sada vettä, mutta kyllä me sateellakin reenataan“).
Minä tulin.
Ei satanut.

Pispalan portaat, useita vuosia myöhemmin, useiden vuosien kuluessa.
Sataa vettä.
Ei aina sada, mutta useimmiten.
Muistoissa ainakin.

Portaita juostaan ylös, ylös.
Alas tullaan hiljaa, palautellaan.
Ylös, ylös.
Viimeiset portaat; maalisuora. Kuvittele kilpakaveri rinnalle, viimeisillä voimillasi luistelet ohi.
Ylös.
Maaliin!

Pärnävaara, Liperi, 1994. Rullaluistelun SM-kilpailut.
Sataa vettä.

Luistelen ohi valmentajani ja huoltajana toimivan isäni:
Vielä yksi kierros! Se on viimeinen!“.
Sataa vettä.
Voitan.
Palkintojenjako myöhemmin videolla.
Nuori, hontelo minä nousee palkintopallille. Kädet arasti kohti taivasta.
Sataa vettä.

2009. Aktiiviura on ohi, Lukonmäki kutsuu.
Rullaluistimet humisevat tutusti alla, maisema vaihtuu.
Salama välähtää selkäni takana.
Oliko se kamera?
Ehkä.
Mäki häämöttää edessä; vielä viimeiset metrit. Reisissä hapottaa, viimein loppu.
Takanani keskustan yllä välkkyy.
Sataa vettä.

Tule nyt vielä reeneihin, ei aina sada vettä.
Minä tulin.
Ei satanut.
Ihan aina.

Julkaistu kasvattajaseurani Tampereen Sisun 50-v juhlakirjassa “Kunniakirja”
(Taina Kanerva, 2010).

Bookmark and Share

Mitä pidempi matka, sitä tyhmempi mies

“Mitä pidempi matka, sitä tyhmempi mies” on joku joskus sanonut.

Lienee oikeassa, paha sanoa.

Alla allekirjoittanut hölkkimässä Hampurin maratonilla keväällä 2012.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=BPkYjZhySyc]

Tuo oli yhdeksäs suoritukseni maratonilla. Nyt niitä on kertynyt 11.

Mikä siinä maratonissa on niin hienoa? Hyvä kysymys.
Ei se erityisen kivaa ole, juostessa ainakaan.

Silti jokaisen maratonin jälkeen pitää olla seuraava valmiina.

Mitä pidempi matka, sitä tyhmempi mies.
Niinhän se menee.

 

Bookmark and Share

Miten historiaa luetaan?

[Edit 21.12.2012, lisätty uutinen Oulun toimipisteen lopettamisesta.]

“Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa.
Kerro mulle miten historiaa luetaan?”
– Paleface, miten historiaa luetaan?

Toukokuu 2011 – Nokian yt-pommiin sisältyy yllätys: iso ulkoistus Accenturelle
http://www.talouselama.fi/nokialandia/nokian+ytpommiin+sisaltyy+yllatys+iso+ulkoistus+accenturelle/a2031951

Kesäkuu 2011 – Nokian ulkoistukset huolestuttavat liittoja
http://yle.fi/uutiset/nokian_ulkoistukset_huolestuttavat_liittoja/5381013

Syyskuu 2011 – Nokia ulkoistaa 1200 suomalaista työntekijäänsä Accenturelle
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/nokia+ulkoistaa+1200+suomalaista+tyontekijaansa+accenturelle/a695667

Tammikuu 2012 – Accenture painostaa Nokia-insinöörejä
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/yle+accenture+painostaa+nokia-insinooreja/201201114361

 Helmikuu 2012 – Accenture haluaa eroon entisistä nokialaisista
http://www.hs.fi/talous/Accenture+haluaa+eroon+entisist%C3%A4+nokialaisista/a1305555462525

Toukokuu 2012 – Accenture vähentää Nokiasta ulkoistettuja
http://yle.fi/uutiset/accenture_vahentaa_nokiasta_ulkoistettuja/6088577

 Kesäkuu 2012 – Insinööriliitto: Nokian Accenture-ulkoistus ei mennyt putkeen
http://yle.fi/uutiset/insinooriliitto_nokian_accenture-ulkoistus_ei_mennyt_putkeen/6198752

Elokuu 2012 – Accenture yritti koplata ex-nokialaisten työt
http://www.3t.fi/artikkeli/uutiset/talous/hs_accenture_yritti_koplata_ex_nokialaisten_tyot

Lokakuu 2012 – Potkut uhkaavat jopa 330 Accenturen työntekijää Suomessa
http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/potkut+uhkaavat+jopa+330a+accenturen+tyontekijaa+suomessa/a852206?s=u&wtm=tivi-31102012

Joulukuu 2012 – Accenture lopettaa Oulun yksikkönsä
http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/accenture-lopettaa-oulun-yksikkonsa/615707/

Bookmark and Share

Julkkisdiili eli kuinka myydään tavaraa verkossa.

Keväällä 2013 esitettävässä Maikkarin Diili-ohjelmassa yhtenä tehtävänä oli perustaa verkkokauppa.

Alla virallinen teksti (lihavoinnit allekirjoittaneen):
“Kotisivukone-palvelulla rakennetuissa verkkokaupoissa myytiin Diilin kilpailijoiden hankkimia julkkisten ainutlaatuisia esineitä ja muita tuotteita. Kaikki myynnistä kertyneet rahat menevät suoraan julkkiskilpailijoiden valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Diilin kilpailijoihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin voit tutustua etukäteen Diilin omilla ohjelmasivuilla mtv3.fi/diili. Hyväntekeväisyysverkkokauppaan liittyvä jakso esitetään MTV3-kanavalla keväällä 2013 helmi-maaliskuussa. Silloin selviää miten verkkokaupat rakennettiin, millaisia haasteita tuotteiden haalimiseen liittyi ja paljonko rahaa hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä.” (Alfa-joukkueen kauppa, Toivo-joukkueen kauppa)

Tuolta vielä ylätason sivu:
http://diili.kotisivukone.fi/

Sitten itse asiaan. Aikanaan eräästä verkkokauppatilaisuudesta mieleen jäi kolme verkkokaupan menestystekijää eli:

  • tuote (tai valikoima)
  • hinta
  • brändi

Hinnan ei tarvise olla halvin ikinä (missään). Sen täytyy kuitenkin olla kohdallaan.

Brändi tuo luotettavuutta ja auttaa markkinoinnissa. Selvähän se.

Tuote? Niin, tuote. Valikoiman pitää olla kunnossa. Tuotekuvien tulee olla asiallisia (ja niitä tulisi olla riittävä määrä, useimmiten paljon). Tuotekuvausten tulee olla asiantuntevia, kertoa tuotteesta ja mielellään myös sen käytöstä (verkossa koekäyttö on harvemmin mahdollista).

Sitten se julkkisdiili. Muutama esimerkki kommentteineen alla:

 Esimerkki 1: Japa Levosen tuomarihousut.

Tuomarihousut

Julkkisdiili: Japa Levosen tuomarihousut

Niin, mitähän tähän sitten sanoisi? Myynnissä Japa Levosen tuomarihousut, hinta 800 euroa.
Ensimmäinen ajatukseni: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Toinen ajatuksen: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Kolmas ajatukseni: “Miksi nää maksaa 800 euroa”?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Itse olisin laittanut vaikka kuvan Japasta housut päällä tähän lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Japa Levonen on Googlen mukaan jääkiekkoerotuomari - tätä hyvin vähän kiakkoa seuraavana junttina en tiennyt, olisi voinut kertoa. Samaten tieto siitä onko housuja käytetty esimerkiksi Jokerit-HIFK -matsia tuomittaessa olisi varmasti nostanut ostoinnokkuuttani.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 800 euron hinta on käsittämättömän suuri. Paljonko uusi tuomarihousupari maksaa? Perusteluja, perusteluja. Julkkis tuo tähän tuotteeseen arvon; miksi ei tarkempaa tietoa?

Esimerkki 2:Uniikki Mannerheim-patsas!

Sitten myydään “uniikkia Mannerheim-patsasta”. Kuvassa vasemmalla on ilmeisesti kipsinen Mannerheim-patsas, keskellä hieman oikeamman näköinen patsas ja oikealla patsas ilman jalustaa. Taustalla on kuva Mannerheim-patsaasta (oikeasta siis). Hinta on edukas, 5000 eur!
Mikä näistä maksaa sen viistonnia?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Otsikossa ja tekstissä puhutaan patsaasta, kuvassa on kolme patsasta. Minkähän näistä sattuisi saamaan 5 tontulla? Itse olisi laittanut tarkemman kuvan siitä ihan oikeasta ostettavasta patsaasta fiilistelykuvien lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Kuvassa vasemmalla on kipsinen patsas, onko patsas kipsiä? Onko se metallia? Kuinka iso se on? 5-metrinen patsas ei mahdu meillä olohuoneeseen, pitäisi laittaa pihaan omenapuiden väliin.
    Itse olisin kertonut ainakin patsaan materiaalin, koon ja valmistajan/taiteilijan. Miksi patsas on “uniikki”? Arvo syntyy tarinasta ja yksilöllisyydestä, nyt sitä ei ole hyödynnetty yhtään.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 5000 euron hinta on käsittämättömän suuri. Viisi tonnia kipsistä on melko paljon, paitsi jos Picasso tai joku muu kuuluisa taiteilja on kipsin muotoillut (jos patsas on kipsiä). Valmistajatieto, uniikkiuden perustelu ja edes perustavaa laatua olevat tiedot patsaasta olisivat auttaneet kovasti ostopäätöstä!

Esimerkki 3: Sachan opastettu punavuori kierros

Sachan opastettu kierros Punavuoressa

Saschan opastettu kierros Punavuoressa. Tämä itse asiassa jopa hieman houkuttaisikin; tuotetiedosta saa jonkin käsityksen ostettavasta asiasta ja “parta pirtelö biiffissä” kuulostaa mielenkiintoiselta! Hintakaan ei ole niin hirvittävä kuin muissa ja voidaan jopa perustella jollakin. Kirjoitusvirheet haittaavat lukemista, mutta elämä on.
Tosin en tiedä kuka Sacha on, mutta kai se joku julkkis on sekin.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen, mutta tuote on periaatteessa palvelutuote joten kuva lähinnä luo tunnelmaa. Kuva lienee otettu Punavuoresta, mutta mikä ihme on keskellä kuvaa oleva valkoinen tanko? Mahtaakohan kuva olla nettikamerasta, kenties. Itse olisin ottanut paremman kuvan Punavuoresta tai sitten korvannut sen kuvalla iloisista ihmisistä istumassa ravintolapöydässä. Sachasta olisin myös laittanut kuvan – nyt jäi epäselväksi kenestä mahtaa olla kyse.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Punavuorikierroksen tapauksessa meille jopa selviää tuotteen sisältö (opastettu kierros, illallinen ja partapirtelö) kolmelle henkilölle. Hienoa! Queenistä ja Biiffistä olisi varmaankin voinut kertoa vähän enemmänkin, samaten laajentaa opastetun kierroksen kuvausta (käydäänkö kurkistamassa kaikki parhaat kaupat? Näytetäänkö missä paikallisjulkkikset asuvat?). Sachaa olisi varmaankin julkkiksena voinut hehkuttaa enemmänkin – ei ole kovin tuttu herra minulle. Miinus siitä että kierroksen pituutta ei määritellä missään; kestääkö tämä päivän, kaksi vai kolme? Selvitäänkö parilla tunnilla?
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). 1000 euroa saattaa olla hieman yläkanttiin mutta ensimmäistä kertaa linjassa edes hiukan tuotteen kanssa. Illallinen neljälle henkilölle henkilölle juomineen kaikkineen partapirtelön kera maksaa jo sekin jonkin verran. Rundista olisi voinut kertoa enemmänkin, samaten julkkista voinut hehkuttaa jotta hinnan olisi saanut perusteltua.

Yhteenveto:

Julkkisdiilin kilpailijat eivät ole verkkokaupan ammattilaisia, mutta ainakin osa heistä on myynyt ammatikseen jossain uransa vaiheessa. Kasvokkain tapahtuva perinteinen myynti on kuitenkin eri laji kuin verkkomyynti ja vaatii erilaisia taitoja.

Lopputulos on kaiken kaikkiaan melko huono; tuotteiden hintoja ei ole perusteltu, kuvat ovat suttuisia eikä tuotetiedoista saa käsitystä siitä mitä olisi ostamassa. Julkkisten julkisuusarvoa ei ole käytännössä hyödynnetty (yhtään).

Oma veikkaukseni tehtävässä kerätyn rahan määrästä:
eipä sitä juuri tullut.

Ulkopuolisena on helppo leukailla ja röpästellä. Uskoisin että Diilin kilpailijat tekivät parhaansa annetuilla resursseilla ja aikataululla. Me muut verkkokaupan parissa työskentelevät sen sijaan voimme ottaa opiksemme ja myydä Japa Levosen housut edes hieman paremmin.

Bookmark and Share

VR ja PUS5Y pitkällä sormella.

VR:n uudistusten myötä itse junalippukin koki joukon mullistuksia (linkkejä uutisointiin lippu-uudistuksesta: TalSa, YLE jne.)

Lippuun ilmestyi myös “sattumanvarainen kirjainkoodi”, joka on aiheuttanut hämmennystä jo aiemminkin. Kirjainkoodia ilmeisesti käytetään mikäli lippua ei pystytä junassa lukemaan koneellisesti (eli konduktööri ei pysty piippaamaan lukulaitteellaan lippua).

Säännöllisenä junamatkailijana olen tuon(kin) jutun jälkeen aina muistaessani tarkastanut millainen koodi sieltä sattui nyt tällä kertaa tulemaan. Yleensä se on ollut niin satunnainen kun nyt sattuu satunnaisena olemaan.

VR:n junalippuTämä ei sitä sen sijaan ollut.

Jaksoi huvittaa ja huvittaa edelleen (vaikkakin vanha sanonta pervoudesta kuulijan korvassa pitänee paikkansa tässäkin tapauksessa).

Ystäväni Facebookin puolella ehtikin tätä jo kommentoimaan “pussy pitkällä sormella” – näinkin se menee;)

Kaikille keräilijöille tiedoksi: lippu on edelleen tallessa.

Bookmark and Share