Saavutettavuudesta (eli rahan ylistys)

Pääseekö vanhoista työasioista ikinä eroon?

Ehkä.

Ehkä ei.

Saavutettavuus, vanha (apinan) leipäpuuni kiehtoo jollain tavalla edelleen.

Olen määritellyt diplomityössäni (2006) sivukaupalla saavutettavuutta ja vääntänyt sen suhteestä esteettömyyteen. Pointit edelleen valideja, esteettömyys poistaa esteitä ja saavutettavuus mahdollistaa. Pieniä semanttisia eroja, käytännön ero erittäin suuri.

“Merkittävin (joskaan ei kovin suuri) ero saavutettavuuden ja esteettömyyden välille määritelmän tasolla muodostuukin juuri näkökulmasta; saavutettavuus mahdollistaa, esteettömyys poistaa. Molempien tavoitteena on tietenkin sama; turvata yhtäläiset mahdollisuudet eri ominaisuuksilla varustetuille henkilöille. Esteettömyys pyrkii ottamaan huomioon tiettyjen erityisryhmien tarpeet saavutettavuuden tähdätessä siihen (esim. [Stakes 2002]), että käyttö olisi mahdollista kaikille. [Sanastokeskus TSK 2005] Esteettömyyden perinteisten määritelmien mukaan näkökulma on yleisestä yksittäiseen kun taas saavutettavuudessa pyritään yksittäisestä yleiseen.”

(Lihavoinnit tehty jälkikäteen)

 

Esteettömyys on perinteisesti ollut erilaisten erityisryhmien ja etujärjestöjen kielenkäytössä viihtynyt termi, saavutettavuus on hieman uudempi tulokas (ja teknisemmässä, it-ympäristössä viihtyvä käsite).

Onko termillä sitten väliä?

Mielestäni on.

A rose by any other name would smell as sweet

Lienee selvää, että verkkopalvelut ovat minulle aina saavutettavia, eivät esteettömiä.

Hyvä niin.

Kysymys:
Olisivatko rakentamiseen ja (mahdollisesti) erityisryhmien tarpeisiin liittyvät rakennusmääräykset niin tiukka paikka ihmisille mikäli ei puhuttaisi “esteettömästä rakentamisesta” (vaan “saavutettavasta rakentamisesta”)?

Jospa ei perusteltaisikaan vaatimuksia kylpyhuoneiden pyörätuolipääsystä esteettömyydellä ja erityisryhmillä, vaan väestön ikääntymisellä ja sillä että asunnosta saa tulevaisuudessa paremman hinnan? (=Asunto sopii kaikille ryhmille ja kuka tahansa voi sen ostaa = laajempi ostajakunta.)

Olisikohan Bruce Oreckille uponnut paremmin saavutettava rakentaminen kuin esteetön? (Lue HeSarin vanha juttu: Suurlähettiläs Oreck haluaa pienempiä oviaukkoja – esteettömyys­säädöksiin saattaa tulla muutoksia)

Mitäs jos perustelu ei olisikaan se, että “tämä on erityisryhmille parempi” tai “teemme tämän koska laki vaatii” vaan “teemme tämän, koska sopii useammalle = useampi voi käyttää palveluamme = saamme enemmän rahaa“?

Tavallaan radikaali ajatus ja tavallaan ei. Kuten eräs saavutettavuuspiireissä (esteettömyyspiireissä?) kohtuullisen tunnettu henkilö takavuosina totesi:
“Samaa rahaa me kaikki käytetään.”

Ehkä hieman ahdasmielinen ja kovin tekninen lähestymistapa, mutta itse uskon euron (tai dollarin) ihmeelliseen voimaan – jopa positiivisessa mielessä. 

Selvitys: Esteettömyys nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin (HS, 15.12.2014):
Kalleimpia esteettömyyskorjauksia ovat hissien jälkiasennukset. Selvityksessä arvioidaan, että ilman avustuksia hissi maksaa 125 000–250 000 euroa porraskäytävää kohden.”

Pakko kysyä vielä kerran; olisiko vaikutelma ollut erilainen jos otsikko olisi kuulunut näin:
Selvitys: Saavutettava rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.
Tai vielä mieluummin:
Selvitys: Kaikille sopiva rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.

Pakollinen juustoinen lopetus:
Ei rakenneta esteitä niitä poistaaksemme – saavutetaan yhdessä?

Bookmark and Share

Something new

Phew, been a while – and I don’t even want to know for how long this blog was down:(
But alas, I saw the stats (below):

ippe_statsIt seems the hosting provider changed the DB settings pretty dramatically (and I didn’t react). I might’ve gotten the memo, or not. Anyway, site was down apparently from last December(!).

On the positive side, you can see more up-to-date news at Twitter!

Bookmark and Share

Kuntoiluvaunuun, mars mars!

Aina silloin tällöin tulee matkustettua junalla Tampereelta Helsinkiin.
Tai noh, itse asiassa varsin usein.

Työpisteeni sijaitsee tällä hetkellä rakkaassa pääkaupungissamme. Kotini sijaitsee Suomen parhaassa paikassa eli Tampereella. (Hiljaa siellä takarivissä. Turkua ei lasketa.)

Teen useimmiten töitä junassa sekä aamuisin että iltaisin. Toisinaan myös luen tai nukun. Kätevää on ja matkustusmukavuus hyvä.

Pitkähkön työmatkan ongelmia on se, että sen kulkemiseen kuluu paljon aikaa. Se kaikki aika on pois reenaamiselta ja muulta elämältä. (Niin, kai sitä muutakin elämää on kuin töiden tekeminen ja reenaaminen. Vaimolta voi kysyä miten asia oikeasti on.)

Reenaaminen on elämän suola. Olisihan se sitäpaitsi vielä joskus kiva tehdä ennätys 500 metrillä pikaluistelussa tai maratonilla juoksutossujen kanssa.

Harjoitteluun kuluu kuitenkin erittäin paljon aikaa. 20-30 kilometrin juoksulenkki vie aikaa 2-3 tuntia. Kolmen tunnin pyörälenkki kestää sen kolme tuntia. Pitäisi päästä liikkumaan neljänä päivänä jos haluaisi tuloksia.

Ynnätäänpäs:
+ noin kaksi tuntia julkisissa (juna, bussi)
+ normaali työpäivä
+ noin kaksi tuntia julkisissa (juna, bussi)

Tähän sitten päälle vähintään tunti liikuntaa (+ rytkyjen pukemiset, suihkut jne).

Helppoa, eikö?

Entäs sitten jos junassa olisi kuntoiluvaunu? Kuntopyöriä, muutama muu kuntolaite jne.

Lisämaksullinen, toki.

Aamun voisi aloittaa kuntoiluvaunussa lämmittelemällä kuntopyörällä ja tekemällä pienen kuntopiirin. Pasilan asemalta kehtaisi kyllä mennä töihin asti hieman haisevanakin, siellähän se suihku odottaa.

Pendolino kulkee Tre-Hki -väliä n 1,5 h. Tehokasta aikaa jäisi ehkä noin tunti. Käy pienestä harjoituksesta ainakin minulle.

Vaikea toteuttaa? Varmasti.
Mahdotonta? Tuskin.
Kannattamatonta toteuttaa? Mahdollisesti.

Voisihan siellä junassa olla tupakoitsijoiden lisäksi kuntoilijoillekin pistäytymisvaunu, eh?

Bookmark and Share

VR, arvonlisävero ja “hintoja ei ole nostettu”

VR, oi VR.
Käytän palveluksiasi lähes päivittäin työmatkallani.
VR, oi VR.
Olen melko tyytyväinen siihen mitä saan vastineeksi matkasta maksamalleni rahalle.
VR, oi VR.
Silti aina välillä vituttaa.

Arvonlisävero (ALV) nostettiin tunnetusti vuoden 2013 alusta 24 prosenttiin. Vanha ALV oli 23 prosenttia (vastaavasti 9–>10 ja 13–>14).
Järkeilin itsekseni hintavaikutusta. Eikös se pitäisi olla prosentti?

VR, oi VR.

Ei tietenkään ole.

Alla katkelma usein kysytyistä kysymyksistä VR:n sivuilta:
Miksi junalipun hinta tutulla reitillä on noussut? Onko kaikkien lippujen hintaa nostettu?
Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty. Tarjolla on erihintaisia lippuja, joilla on erilaiset myyntiehdot. Liput hinnoitellaan todellisen, kuljetun matkan mukaan ja hinta saattaa vaihdella, jos kohteeseen voi matkustaa vaihtoehtoisia reittejä. Lippu-uudistuksen myötä tarjolla on jokaiselle yhteysvälille erihintaisia lippuja. Ostamalla Ennakkolipun hyvissä ajoin verkkokaupasta matkan hinta on hyvin edullinen verrattuna aiempaan kiinteähintaiseen junalippuun.
(http://www.vr.fi/fi/index/junaliput/useinkysyttya_35.html)

“Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty”.Ahaa, selvä.

Lasketaanpa hieman:
Käyttämäni lipun hinta 2012 oli 16,54 eur per lippu.
Sen hinta 2013 on 17,28 euroa.
Nopealla laskutoimituksella hintaa on nostettu noin 4,3 prosenttia.

Mikäli yleistä hinnankorotusta ei ole tehty (kuten UKK:ssa lukee), on hinta sitten vanha hinta + korotettu arvonlisävero.

Näin se ei kuitenkaan nyt sitten ole.

Ja sieltähän se löytyy, päivitetty melkein heti sen jälkeen kun asiasta VR:lle ensimmäisen kerran reklamoin (eli 2.1.2013):
Junalippujen hintoihin muutoksia

Junalippujen hintoihin on tullut muutoksia 1.1.2013 alkaen. Junalippujen hinnat kotimaan kaukoliikenteessä ja VR:n vyöhykeliikenteessä ovat nousseet keskimäärin 4,5 prosenttia. Hintamuutos johtuu yleisen kustannustason noususta sekä arvonlisäveron korotuksesta.”

(http://www.vrgroup.fi/fi/vakiolinkit/VR-konsernitiedottaa/news_20130102104233.html)

VR, oi VR.
Miksi nostat hintoja siitä etukäteen ilmoittamatta aina tammikuun ensimmäisenä?
Tai noh, ehkä et aina.
Olihan tämä vasta toinen vuosi peräkkäin kun käytän jatkuvasta palveluitasi ja huomaan asian nopeasti.
Ei saa yleistää.

VR, oi VR.
Miksi väität ettei yleistä hinnankorotusta ei ole tehty kun se on todistettavasti kuitenkin tehty?

VR, oi VR.
Miksi et tiedota asiasta etukäteen?
(Päivä korotuksen jälkeen ei ole etukäteen.)
Moni kanta-asiakkaistasi (minä mukaan lukien) haluaisi ostaa lippuja varastoon vanhalla hinnalla.
Muutoksesta kertominen olis, niinku asiakaspalvelua. Tuottais tyytyväisempiä asiakkaita. Niinku.

VR, oi VR.
Noin vuosi sitten tiedotitte yleisestä hinnankorotuksesta 27.12. Selititte vastineessanne reklamaatiooni että “tiedotus oli hukkunut tapaninpäivän myrskyn tiedotuksen alle“, pahoittelitte kovasti ja annoitte muistaakseni kymmenen euron junasetelin.
Kiitin ja käytin kymmenen euron setelin – yllättäen – junamatkaani.

Tänä jouluna ei myrskynnyt.
Junat olivat ajoissa.
Pyhät olivat toki pitkät.
Onko selitys tällä kertaa eri?

Ihanasti vastausta odotellen,
vakituinen matkailija.

Bookmark and Share

Normaali on uusi musta eli Sampo Pankista Danske Bankiksi

Sampo-pankki (kirjoitettu tarkoituksella oikein) on nyt Danske Bank.
Hieno juttu, eipä siinä mitään.

Pankilla on laaja mainoskampanja uudesta normaalista (” a new normal demands New Standards”), ainakin Suomessa englanniksi. Näin lienee muissakin Danske Bankin maissa.

Ilmeisesti uusi nimi on uusi normaali. Tälle sitten täytyy olla uusia standardeja olemassa. Hä?

Ystäväni Jukka testamenttasi kurssiperintönään aikanaan Tim B-L:n artikkelin “Cool URIs don’t change“. Artikkeli kertoo noin lyhykäisesti sanottuna siitä miten verkko-osoitteesta A pitäisi tehdä ohjaus verkko-osoitteeseen B tietyissä tilanteissa (siten että käyttäjä ei sitä huomaa).

Yksi tällainen tilanne voisi olla vaikkapa yrityksen nimen muuttuminen.
Tuleeko esimerkkejä mieleen?

Minulle tulee:
Sampo-pankin verkkopankki löytyi osoitteesta https://verkkopankki.sampopankki.fi/.
Uusi verkkopankki löytyy loogisesti osoitteesta https://verkkopankki.danskebank.fi.
Hiljaa hyvä tulee, eikö?

Mennäänpä sitten siihen vanhaan osoitteeseen, eikös se pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen (ja standardien!) mukaan ohjata uuteen osoitteeseen ja suoraan verkkopankkiin?
Toki toki.

sampo_uusi_normaali

Sampo Pankin verkkopankki ohjaa Danske Bankin etusivulle.

No mitä v*ttua?
Mikäs tässä meni pieleen?

“Tämä muutos ei ole vain väliaikaista. Tämä on nyt uusi normaali.
Tämä uusi normaali vaatii meiltä uutta tapaa toimia.”

Tässä lienee taustalla Dansken tietoinen päätös.
Rikotaan standardia, ei tehdä uudelleenohjausta kuin uuden sivuston etusivulle.Tämä toki opettaa ihmisille “uuden normaalin”, kirjanmerkit on pakko päivittää eikä vanhoja häntiä jää jäljelle.

On silti aika ärsyttävää.

Danske Bankin uusi normaali on siis se, että standardia ja suosituksia voi surutta rikkoa koska “tämä on nyt uusi normaali“.

Käytänkin samaa argumenttia vaimon kanssa seuraavan kerran kun teen hankintoja häneltä kysymättä.
“Ei kulta, kyllä tämä Mäkki on parempi kuin PC.
Ei se mitään että muu perhe ei osaa käyttää sitä eikä vanhat softat toimi.
Tämä on nyt uusi normaali.
Tämä uusi normaali vaatii meiltä uutta tapaa toimia.”

Kiitos, Danske. Kotirauha on taattu!

Bookmark and Share

Verokorttilaskuri eli web-analytiikkaa kannattaa seurata.

Yritin tässä aikani kulukseni etsiä verokorttilaskuria Intter Netistä. Piti nääs päästä laskemaan mikä se veroprosentti olis ja kaikkea muuta sellaista.

Tökötin Googleen hakusanan “verokorttilaskuri”.
Sain tuloksena tukun linkkejä keskustelupalstoille ja ensimmäisenä linkkinä verottajan kilometrin mittaisen sivun ennakonpidätyksen toimittamisesta.

Kiroilun ja kevyen googlailun jälkeen tajusin käyttäneeni väärää hakusanaa! Minun olisi pitänyt hakea sanalla “veroprosenttilaskuri” ja avot!

Sieltä se pullahti.

Keskusteluista päätellen en ole ainoa, joka on yrittänyt hakua väärällä termillä. Kyllähän se nyt tietenkin pitäisi tietää että puhutaan veroprosenttilaskurista, sehän on selvä.

Tarinan opetus?

Kannattaa käyttää web-analytiikkaa hyväkseen. Mikäli sivustollesi tai sisältöösi tullaan jatkuvasti hämärillä hakusanoilla kannattaa sisältö lukea huolellisesti läpi ja miettiä pitäisikö hakusanan vähintäänkin olla osa sisältöä. Sen jälkeen kannattanee tehdä pieni hakuharjoitus sillä hämärällä hakutermillä (ja toivoa että sivusto löytyy).
Sen jälkeen voikin sitten miettiä onko se itse keksitty termi (“verokorttilaskuri” vs “veroprosenttilaskuri”) se ainoa oikea.

En minä ole ainoa asiaa eri termillä kutsuva ihminen, enhän?

Bookmark and Share