About Ilkka

Ilkka is a Finnish web professional enthusiastic about eCommerce, Social Media and startups.

Kuistille, vasen jarru vaikuttaa etupyörään ja muuta sellaista.

Verkkokauppa on hieno asia. Suomalaisena liikuntaa harrastavana ihmisenä (valitettavasti) ulkomaisten verkkokauppojen runsaampi valikoima ja alhaisempi hinta ilahduttaa toistuvasti!

Olen vuosien varrella tilannut Wigglesta paljon tuotteita, lähinnä juoksuharrastukseeni liittyen. Tilausten joukkoon mahtuu myös yksi maantiepyörä.

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta voi kuulostaa vaikealta, etenkin toimittamisen suhteen. Noh, sitähän se ei ollut. Tilaus sisään loppuviikosta ja vajaassa viikossa erittäin suuressa pahvilaatikossa tullut mankeli oli lähimmässä postissa. Hienoa!

Alla kolme nopeaa nostoa liittyen pyöräni matkaan Briteistä Tampereelle ja sen ostoon.

Jaa toimiiko pyörä? Toimiihan se!

IMG_6407

Tapaus 1, käsijarru.

Wiggle on ainakin juuriltaan Isossa-Britanniassa sijaitseva kauppa. Pyörän tilaamiseen homma vaikutti yllättävästi; tilauksen yhteydessä kysyttiin kumpaan renkaaseen haluaisin vasemman käsijarrun vaikuttavan (vasemmanpuoleinen liikenne, nääs).

Brake set up

Customers should state in their order notes how they require their brakes to be set up. In the UK bikes are shipped as standard with the front brake on the right and rear on the left.

If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.

Pieni yksityiskohta, suuri vaikutus. Suomessa myytävissä pyörissä homma toimii juuri päin vastoin kuin UK:ssa.

Opetus numero 1 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja potentiaaliset ostajat. Mikäli tuotteeseen sisältyy pyörän jarrun kaltainen säädettävyys/säätö, kysy asiakkaalta! Ilmoita selkeästi mitä tapahtuu, mikäli asiakas ei anna tietoja (“If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.“).

Opetus numero 1 (ostajalle):

Haluaamasi tuotteeseen voi sisältyä ei-niin-kovin-itsestäänselviä ominaisuuksia tai seikkoja. Usko kauppiasta ja tutustu tuotteeseen kaupassa!

 

Tapaus 2, koko.

Polkupyörä on jännä kapistus. Vaimoni ei pysty ajamaan samankokoisella pyörällä kovin helposti kuin minä – enkä minä 185-senttisen ystäväni vekottimella. Pyöräkaupassa myyjä valitsee ja esittelee sopivan, mutta verkossa ei homma ihan vastaavasti toimikaan.

Onnistuin kuitenkin tilaamaan itselleni sopivan Giantin, kiitos toimivien koko-oppaiden. (Esimerkki Wigglestä jälleen kerran.).

wiggle-sizes

Opetus numero 2 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja ostajat! Mikäli tuotteessa on kokovaihtoehtoja, kerro asiakkalle selkeästi minkä kokoinen tuotteesi on ja minkä kokoisille se sopii. Ohjeista käyttämään mittanauhaa ja olemaan huolellinen. (Jaa miksi? Noh, säästää kummasti vaivaa ja aikaa vähentäessään palautuksia.)

Opetus numero 2 (ostajalle):

Käytä mittanauhaa, usko kokotaulukoihin ja kysy tarvittaessa! Olen tilannut liian usein pieniä käsineitä, isoja paitoja ja ties mitä. Miksi? Noh, ihan vain siksi etten ole jaksanut kaivaa mittanauhaa (ja kyllähän mä tiedän minkä kokoinen mä olen). Jep. jep.

 

Tapaus 3, toimittaminen.

Polkupyörä on iso ja painavahko tuote. Suomalaisena olen tottunut siihen, että postimaksu isolle ja painavalle tavaralle on käsittämättömän korkea eikä toimittaminen oikeastaan onnistu järkevästi. Useimmiten homma kuitenkin toimii mainiosti (kuten tässäkin tapauksessa!).

Postikulut” ilmoitetaan viimeistään ostoskorissa, pakkaamisesta kerrotaan selkeästi ja kaikki on kunnossa. Hieno homma.

Pieni tekninen yksityiskohta, suomalaisille melko tuntematon. Ostoskorissa pompsahtaa auki alla näkyvä valinta (“mihin haluat että paketti jätetään jos et ole kotona?”):
wiggle_please_leave_toJätettäiskös paketti siis kuistille, autotalliin vai naapurin Jaakolle? Hieno valinta, käytännössä (Suomessa) merkitys pieni. Muissa maissa ohjeena kuriirille todella toimiva, esim Saksassa yleinen käytäntö jättää naapurille mikäli et itse ole kotosalla. (Myös monen maan postilaitos tukee valintaa.)

Opetus numero 3 (kauppiaalle):

Kerro selkeästi miten, milloin ja mihin hintaan aiot tilauksen toimittaa. Kysy tarvittessa lisää tietoa asiakkaalta ja tarjoa monipuolisia vaihtoehtoja! Polkupyörä on mainio esimerkki tuotteesta, jonka tilaus verkkokaupasta on asiakkaalle henkisesti hankalaa – kannattaisi siis helpottaa tuskaa vähintään selkeillä ohjeilla.

Opetus numero 3 (ostajalle):

Tutustu toimitusehtoihin, vertaile ja valitse (itsellesi!) sopiva vaihtoehto. Kuriiritoimitus ei välttämättä ole paras vaihtoehto (vaikka nopein olisikin) – vaativat usein paikallaoloa tiettyyn aikaan.

 

Yhteenveto?

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta vaikutti aikanaan hurjalta, mutta olikin lopulta hurjan helppoa. Tästä(kin) kokemuksesta jotain oppineena:

  • Kauppiaana kannattaa kertoa asiakkaalle asioista mahdollisimman paljon: miten toimitat, milloin ja paljonko maksaa. Jos tuote on hankala, kysy – älä oleta!
  • Ostajana kannattaa tutustua ohjeisiin ja olla kriittinen. Kysy – älä oleta!

 

 

Saavutettavuudesta (eli rahan ylistys)

Pääseekö vanhoista työasioista ikinä eroon?

Ehkä.

Ehkä ei.

Saavutettavuus, vanha (apinan) leipäpuuni kiehtoo jollain tavalla edelleen.

Olen määritellyt diplomityössäni (2006) sivukaupalla saavutettavuutta ja vääntänyt sen suhteestä esteettömyyteen. Pointit edelleen valideja, esteettömyys poistaa esteitä ja saavutettavuus mahdollistaa. Pieniä semanttisia eroja, käytännön ero erittäin suuri.

“Merkittävin (joskaan ei kovin suuri) ero saavutettavuuden ja esteettömyyden välille määritelmän tasolla muodostuukin juuri näkökulmasta; saavutettavuus mahdollistaa, esteettömyys poistaa. Molempien tavoitteena on tietenkin sama; turvata yhtäläiset mahdollisuudet eri ominaisuuksilla varustetuille henkilöille. Esteettömyys pyrkii ottamaan huomioon tiettyjen erityisryhmien tarpeet saavutettavuuden tähdätessä siihen (esim. [Stakes 2002]), että käyttö olisi mahdollista kaikille. [Sanastokeskus TSK 2005] Esteettömyyden perinteisten määritelmien mukaan näkökulma on yleisestä yksittäiseen kun taas saavutettavuudessa pyritään yksittäisestä yleiseen.”

(Lihavoinnit tehty jälkikäteen)

 

Esteettömyys on perinteisesti ollut erilaisten erityisryhmien ja etujärjestöjen kielenkäytössä viihtynyt termi, saavutettavuus on hieman uudempi tulokas (ja teknisemmässä, it-ympäristössä viihtyvä käsite).

Onko termillä sitten väliä?

Mielestäni on.

A rose by any other name would smell as sweet

Lienee selvää, että verkkopalvelut ovat minulle aina saavutettavia, eivät esteettömiä.

Hyvä niin.

Kysymys:
Olisivatko rakentamiseen ja (mahdollisesti) erityisryhmien tarpeisiin liittyvät rakennusmääräykset niin tiukka paikka ihmisille mikäli ei puhuttaisi “esteettömästä rakentamisesta” (vaan “saavutettavasta rakentamisesta”)?

Jospa ei perusteltaisikaan vaatimuksia kylpyhuoneiden pyörätuolipääsystä esteettömyydellä ja erityisryhmillä, vaan väestön ikääntymisellä ja sillä että asunnosta saa tulevaisuudessa paremman hinnan? (=Asunto sopii kaikille ryhmille ja kuka tahansa voi sen ostaa = laajempi ostajakunta.)

Olisikohan Bruce Oreckille uponnut paremmin saavutettava rakentaminen kuin esteetön? (Lue HeSarin vanha juttu: Suurlähettiläs Oreck haluaa pienempiä oviaukkoja – esteettömyys­säädöksiin saattaa tulla muutoksia)

Mitäs jos perustelu ei olisikaan se, että “tämä on erityisryhmille parempi” tai “teemme tämän koska laki vaatii” vaan “teemme tämän, koska sopii useammalle = useampi voi käyttää palveluamme = saamme enemmän rahaa“?

Tavallaan radikaali ajatus ja tavallaan ei. Kuten eräs saavutettavuuspiireissä (esteettömyyspiireissä?) kohtuullisen tunnettu henkilö takavuosina totesi:
“Samaa rahaa me kaikki käytetään.”

Ehkä hieman ahdasmielinen ja kovin tekninen lähestymistapa, mutta itse uskon euron (tai dollarin) ihmeelliseen voimaan – jopa positiivisessa mielessä. 

Selvitys: Esteettömyys nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin (HS, 15.12.2014):
Kalleimpia esteettömyyskorjauksia ovat hissien jälkiasennukset. Selvityksessä arvioidaan, että ilman avustuksia hissi maksaa 125 000–250 000 euroa porraskäytävää kohden.”

Pakko kysyä vielä kerran; olisiko vaikutelma ollut erilainen jos otsikko olisi kuulunut näin:
Selvitys: Saavutettava rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.
Tai vielä mieluummin:
Selvitys: Kaikille sopiva rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.

Pakollinen juustoinen lopetus:
Ei rakenneta esteitä niitä poistaaksemme – saavutetaan yhdessä?

Something new

Phew, been a while – and I don’t even want to know for how long this blog was down:(
But alas, I saw the stats (below):

ippe_statsIt seems the hosting provider changed the DB settings pretty dramatically (and I didn’t react). I might’ve gotten the memo, or not. Anyway, site was down apparently from last December(!).

On the positive side, you can see more up-to-date news at Twitter!

Kuntoiluvaunuun, mars mars!

Aina silloin tällöin tulee matkustettua junalla Tampereelta Helsinkiin.
Tai noh, itse asiassa varsin usein.

Työpisteeni sijaitsee tällä hetkellä rakkaassa pääkaupungissamme. Kotini sijaitsee Suomen parhaassa paikassa eli Tampereella. (Hiljaa siellä takarivissä. Turkua ei lasketa.)

Teen useimmiten töitä junassa sekä aamuisin että iltaisin. Toisinaan myös luen tai nukun. Kätevää on ja matkustusmukavuus hyvä.

Pitkähkön työmatkan ongelmia on se, että sen kulkemiseen kuluu paljon aikaa. Se kaikki aika on pois reenaamiselta ja muulta elämältä. (Niin, kai sitä muutakin elämää on kuin töiden tekeminen ja reenaaminen. Vaimolta voi kysyä miten asia oikeasti on.)

Reenaaminen on elämän suola. Olisihan se sitäpaitsi vielä joskus kiva tehdä ennätys 500 metrillä pikaluistelussa tai maratonilla juoksutossujen kanssa.

Harjoitteluun kuluu kuitenkin erittäin paljon aikaa. 20-30 kilometrin juoksulenkki vie aikaa 2-3 tuntia. Kolmen tunnin pyörälenkki kestää sen kolme tuntia. Pitäisi päästä liikkumaan neljänä päivänä jos haluaisi tuloksia.

Ynnätäänpäs:
+ noin kaksi tuntia julkisissa (juna, bussi)
+ normaali työpäivä
+ noin kaksi tuntia julkisissa (juna, bussi)

Tähän sitten päälle vähintään tunti liikuntaa (+ rytkyjen pukemiset, suihkut jne).

Helppoa, eikö?

Entäs sitten jos junassa olisi kuntoiluvaunu? Kuntopyöriä, muutama muu kuntolaite jne.

Lisämaksullinen, toki.

Aamun voisi aloittaa kuntoiluvaunussa lämmittelemällä kuntopyörällä ja tekemällä pienen kuntopiirin. Pasilan asemalta kehtaisi kyllä mennä töihin asti hieman haisevanakin, siellähän se suihku odottaa.

Pendolino kulkee Tre-Hki -väliä n 1,5 h. Tehokasta aikaa jäisi ehkä noin tunti. Käy pienestä harjoituksesta ainakin minulle.

Vaikea toteuttaa? Varmasti.
Mahdotonta? Tuskin.
Kannattamatonta toteuttaa? Mahdollisesti.

Voisihan siellä junassa olla tupakoitsijoiden lisäksi kuntoilijoillekin pistäytymisvaunu, eh?

VR, arvonlisävero ja “hintoja ei ole nostettu”

VR, oi VR.
Käytän palveluksiasi lähes päivittäin työmatkallani.
VR, oi VR.
Olen melko tyytyväinen siihen mitä saan vastineeksi matkasta maksamalleni rahalle.
VR, oi VR.
Silti aina välillä vituttaa.

Arvonlisävero (ALV) nostettiin tunnetusti vuoden 2013 alusta 24 prosenttiin. Vanha ALV oli 23 prosenttia (vastaavasti 9–>10 ja 13–>14).
Järkeilin itsekseni hintavaikutusta. Eikös se pitäisi olla prosentti?

VR, oi VR.

Ei tietenkään ole.

Alla katkelma usein kysytyistä kysymyksistä VR:n sivuilta:
Miksi junalipun hinta tutulla reitillä on noussut? Onko kaikkien lippujen hintaa nostettu?
Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty. Tarjolla on erihintaisia lippuja, joilla on erilaiset myyntiehdot. Liput hinnoitellaan todellisen, kuljetun matkan mukaan ja hinta saattaa vaihdella, jos kohteeseen voi matkustaa vaihtoehtoisia reittejä. Lippu-uudistuksen myötä tarjolla on jokaiselle yhteysvälille erihintaisia lippuja. Ostamalla Ennakkolipun hyvissä ajoin verkkokaupasta matkan hinta on hyvin edullinen verrattuna aiempaan kiinteähintaiseen junalippuun.
(http://www.vr.fi/fi/index/junaliput/useinkysyttya_35.html)

“Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty”.Ahaa, selvä.

Lasketaanpa hieman:
Käyttämäni lipun hinta 2012 oli 16,54 eur per lippu.
Sen hinta 2013 on 17,28 euroa.
Nopealla laskutoimituksella hintaa on nostettu noin 4,3 prosenttia.

Mikäli yleistä hinnankorotusta ei ole tehty (kuten UKK:ssa lukee), on hinta sitten vanha hinta + korotettu arvonlisävero.

Näin se ei kuitenkaan nyt sitten ole.

Ja sieltähän se löytyy, päivitetty melkein heti sen jälkeen kun asiasta VR:lle ensimmäisen kerran reklamoin (eli 2.1.2013):
Junalippujen hintoihin muutoksia

Junalippujen hintoihin on tullut muutoksia 1.1.2013 alkaen. Junalippujen hinnat kotimaan kaukoliikenteessä ja VR:n vyöhykeliikenteessä ovat nousseet keskimäärin 4,5 prosenttia. Hintamuutos johtuu yleisen kustannustason noususta sekä arvonlisäveron korotuksesta.”

(http://www.vrgroup.fi/fi/vakiolinkit/VR-konsernitiedottaa/news_20130102104233.html)

VR, oi VR.
Miksi nostat hintoja siitä etukäteen ilmoittamatta aina tammikuun ensimmäisenä?
Tai noh, ehkä et aina.
Olihan tämä vasta toinen vuosi peräkkäin kun käytän jatkuvasta palveluitasi ja huomaan asian nopeasti.
Ei saa yleistää.

VR, oi VR.
Miksi väität ettei yleistä hinnankorotusta ei ole tehty kun se on todistettavasti kuitenkin tehty?

VR, oi VR.
Miksi et tiedota asiasta etukäteen?
(Päivä korotuksen jälkeen ei ole etukäteen.)
Moni kanta-asiakkaistasi (minä mukaan lukien) haluaisi ostaa lippuja varastoon vanhalla hinnalla.
Muutoksesta kertominen olis, niinku asiakaspalvelua. Tuottais tyytyväisempiä asiakkaita. Niinku.

VR, oi VR.
Noin vuosi sitten tiedotitte yleisestä hinnankorotuksesta 27.12. Selititte vastineessanne reklamaatiooni että “tiedotus oli hukkunut tapaninpäivän myrskyn tiedotuksen alle“, pahoittelitte kovasti ja annoitte muistaakseni kymmenen euron junasetelin.
Kiitin ja käytin kymmenen euron setelin – yllättäen – junamatkaani.

Tänä jouluna ei myrskynnyt.
Junat olivat ajoissa.
Pyhät olivat toki pitkät.
Onko selitys tällä kertaa eri?

Ihanasti vastausta odotellen,
vakituinen matkailija.

Normaali on uusi musta eli Sampo Pankista Danske Bankiksi

Sampo-pankki (kirjoitettu tarkoituksella oikein) on nyt Danske Bank.
Hieno juttu, eipä siinä mitään.

Pankilla on laaja mainoskampanja uudesta normaalista (” a new normal demands New Standards”), ainakin Suomessa englanniksi. Näin lienee muissakin Danske Bankin maissa.

Ilmeisesti uusi nimi on uusi normaali. Tälle sitten täytyy olla uusia standardeja olemassa. Hä?

Ystäväni Jukka testamenttasi kurssiperintönään aikanaan Tim B-L:n artikkelin “Cool URIs don’t change“. Artikkeli kertoo noin lyhykäisesti sanottuna siitä miten verkko-osoitteesta A pitäisi tehdä ohjaus verkko-osoitteeseen B tietyissä tilanteissa (siten että käyttäjä ei sitä huomaa).

Yksi tällainen tilanne voisi olla vaikkapa yrityksen nimen muuttuminen.
Tuleeko esimerkkejä mieleen?

Minulle tulee:
Sampo-pankin verkkopankki löytyi osoitteesta https://verkkopankki.sampopankki.fi/.
Uusi verkkopankki löytyy loogisesti osoitteesta https://verkkopankki.danskebank.fi.
Hiljaa hyvä tulee, eikö?

Mennäänpä sitten siihen vanhaan osoitteeseen, eikös se pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen (ja standardien!) mukaan ohjata uuteen osoitteeseen ja suoraan verkkopankkiin?
Toki toki.

sampo_uusi_normaali

Sampo Pankin verkkopankki ohjaa Danske Bankin etusivulle.

No mitä v*ttua?
Mikäs tässä meni pieleen?

“Tämä muutos ei ole vain väliaikaista. Tämä on nyt uusi normaali.
Tämä uusi normaali vaatii meiltä uutta tapaa toimia.”

Tässä lienee taustalla Dansken tietoinen päätös.
Rikotaan standardia, ei tehdä uudelleenohjausta kuin uuden sivuston etusivulle.Tämä toki opettaa ihmisille “uuden normaalin”, kirjanmerkit on pakko päivittää eikä vanhoja häntiä jää jäljelle.

On silti aika ärsyttävää.

Danske Bankin uusi normaali on siis se, että standardia ja suosituksia voi surutta rikkoa koska “tämä on nyt uusi normaali“.

Käytänkin samaa argumenttia vaimon kanssa seuraavan kerran kun teen hankintoja häneltä kysymättä.
“Ei kulta, kyllä tämä Mäkki on parempi kuin PC.
Ei se mitään että muu perhe ei osaa käyttää sitä eikä vanhat softat toimi.
Tämä on nyt uusi normaali.
Tämä uusi normaali vaatii meiltä uutta tapaa toimia.”

Kiitos, Danske. Kotirauha on taattu!