Kuriiritkin kehittyvät eli ei enää lentoasemalle ja takaisin.

Tilasin vuosia sitten verkkokaupasta itselleni North Facen lähettilaukun. Halvin tarjous haluamastani mallista löytyi tuolloin espanjalaisesta verkkokaupasta.

Tai noh, ei se halvin ollut. Halvin, joka lähetettiin Suomeen toki. Briteistä olisi tuolloinkin saanut halvemmalla, mutta olisi vaatinut melkoisia rekkiliikkeitä (muistaakseni faksin käyttöä!) ja muissa kaupoissa ei perinteitä kunnoittaen Suomi ollut toimitusmaiden joukossa.

Kassi pakattiin Espanjassa pakettiin ja heitettiin DHL:n kyytiin. (Muita toimitustapavaihtoehtoja ei ollut). Hienoa, olin innoissani siitä, että toimitus tulee kotiin samaan hintaan!

Noin viikon kuluttua sain tekstiviestin, jossa kerrottiin kuriirin yrittävän toimitusta seuraavana päivänä kello 12-17 -välillä. Arkipäivänä, siis. Naama venähti ja kiroilu alkoi.

Jaa miksi?

Noh, normaalina arkipäivänä klo 12-17 olin tuolloin töissä ilman mitään mahdollisuutta päivystää himassa. Ohi meni.

Onneksi viestissä oli myös puhelinnumero yhteydenottoa varten! Sinnepä soittoa perään. Puhelu varmisti sen, mitä jo pelkäsinkin: ainoa vaihtoehto on noutaa tuote itse terminaalista.

Illalla töiden jälkeen auto alle ja n 15 kilometrin matka lentokentän vieressä sijaitsevalle hämärälle terminaalialueelle. Harhailua terminaalialueella ja paketti kyytiin pöpperöiseltä varastomieheltä.

Kätevää?

Onneksi asiat kehittyvät

Tilasin suosikkikaupastani taas kerran lisää tavaraa viime torstaina kesäalennusmyynnin innostamana. Toimitus oli ilmainen ja suu messingillä.

Messinki tuntui vähemmän mukavalta huomatessani paketin lähteneen taas kerran kuriirilla liikenteeseen. Ei stana, taas lentokentälle:(

Pelko oli kuitenkin aiheeton. Tai näin ainakin tällä hetkellä toivon;)

Sain kuriirin vierailusta vihjaavan tekstiviestin äsken. Alku oli tuttu:
Hyvä asiakas. Teille on saapumassa xxx-lähetys numero yyy osoitteella zzz.
Sen jälkeen olikin jotain uutta!
Valittavananne ovat seuraavat toimitusvaihtoehdot:
A) Jakelu tänään kello 11-17.
B) Nouto: xxx, Vesalantie 6, 33960 PIRKKALA arkisin klo 9-18

Tässä vaiheessa hermo kiristyi ja teekuppi tuli tarpeeseen. Sitten jatkoin tekstarin lukemista:
C) Jakelu keskiviikkona 29.7 klo 12-17
Ok, kiva, voin järjestellä huomiselle aikaa!
D) Toimitusosoitteen muutos esimerkiksi yritykseen. Saatte lisäohjeita vastausviestissämme.”
Oho, mitäs nyt?
“E) En ole kotona, mutta toimitan valtakirjan lähetyksen jättämiseksi ilman kuittausta. Saatte lisäohjeita vastausviestissämme.”
Kappas, hoituisi näinkin!
“Vastatkaa tähän viestiin vain yhdellä kirjaimella väliltä A-E haluamanne toimitustavan mukaan. Vastausaika päättyy tänään kello 11:00. Mikäli emme saa vastausta tähän mennessä. Mikäli emme saa vastausta tähän mennessä yritämme toimittaa lähetyksenne tänään kello 11-17. Terveisin xxx.”
Hämmästyttävää, hommahan toimii!

Näpelsin nopeasti vastaukseksi D (eli toimitus toiseen osoitteeseen).

Vastatkaa tähän viestiin yrityksen tai henkilön nimellä, jakeluosoitteella, sekä mahdollisilla lisätiedoilla. Mikäli haluatte lähetyksenne lähetettäväksi toiselle yksityiselle henkilölle, niin kuittaajalla tulee olla valtakirja. Toimittakaa valtakirja ennen jakelua kuittaajalle tai sähköpostitse osoitteeseen xx@xx.com . Tekstiviesti ei käy valtakirjasta. Huomioithan, että osoitteenmuutos toiselle paikkakunnalle saattaa aiheuttaa jakeluviiveen.

Kas. Noh, firman osoite sisään!

“Kiitos vastauksestanne. Lähetyksenne jaetaan ilmoittamaanne uuteen osoitteeseen. Mikäli meillä on kysyttävää, niin otamme teihin yhteyttä.”

Tässäkö tämä oli? Ei enää matkaa lentokentälle ja harhailua?

Ei ilmeisesti. Kehitys on totta vieköön vienyt asioita eteenpäin. Tekstiviestidialogi oli nopea ja selkeä.

Kunhan se paketti enää saapuisi perille.

Mitä tästä voisi oppia?

Asiat muuttuvat. Aikaisemmin huonosti toiminut toimitustapa saattaa tänään olla oikein hyvä. Aina kannattaa kokeilla!

Kuistille, vasen jarru vaikuttaa etupyörään ja muuta sellaista.

Verkkokauppa on hieno asia. Suomalaisena liikuntaa harrastavana ihmisenä (valitettavasti) ulkomaisten verkkokauppojen runsaampi valikoima ja alhaisempi hinta ilahduttaa toistuvasti!

Olen vuosien varrella tilannut Wigglesta paljon tuotteita, lähinnä juoksuharrastukseeni liittyen. Tilausten joukkoon mahtuu myös yksi maantiepyörä.

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta voi kuulostaa vaikealta, etenkin toimittamisen suhteen. Noh, sitähän se ei ollut. Tilaus sisään loppuviikosta ja vajaassa viikossa erittäin suuressa pahvilaatikossa tullut mankeli oli lähimmässä postissa. Hienoa!

Alla kolme nopeaa nostoa liittyen pyöräni matkaan Briteistä Tampereelle ja sen ostoon.

Jaa toimiiko pyörä? Toimiihan se!

IMG_6407

Tapaus 1, käsijarru.

Wiggle on ainakin juuriltaan Isossa-Britanniassa sijaitseva kauppa. Pyörän tilaamiseen homma vaikutti yllättävästi; tilauksen yhteydessä kysyttiin kumpaan renkaaseen haluaisin vasemman käsijarrun vaikuttavan (vasemmanpuoleinen liikenne, nääs).

Brake set up

Customers should state in their order notes how they require their brakes to be set up. In the UK bikes are shipped as standard with the front brake on the right and rear on the left.

If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.

Pieni yksityiskohta, suuri vaikutus. Suomessa myytävissä pyörissä homma toimii juuri päin vastoin kuin UK:ssa.

Opetus numero 1 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja potentiaaliset ostajat. Mikäli tuotteeseen sisältyy pyörän jarrun kaltainen säädettävyys/säätö, kysy asiakkaalta! Ilmoita selkeästi mitä tapahtuu, mikäli asiakas ei anna tietoja (“If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.“).

Opetus numero 1 (ostajalle):

Haluaamasi tuotteeseen voi sisältyä ei-niin-kovin-itsestäänselviä ominaisuuksia tai seikkoja. Usko kauppiasta ja tutustu tuotteeseen kaupassa!

 

Tapaus 2, koko.

Polkupyörä on jännä kapistus. Vaimoni ei pysty ajamaan samankokoisella pyörällä kovin helposti kuin minä – enkä minä 185-senttisen ystäväni vekottimella. Pyöräkaupassa myyjä valitsee ja esittelee sopivan, mutta verkossa ei homma ihan vastaavasti toimikaan.

Onnistuin kuitenkin tilaamaan itselleni sopivan Giantin, kiitos toimivien koko-oppaiden. (Esimerkki Wigglestä jälleen kerran.).

wiggle-sizes

Opetus numero 2 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja ostajat! Mikäli tuotteessa on kokovaihtoehtoja, kerro asiakkalle selkeästi minkä kokoinen tuotteesi on ja minkä kokoisille se sopii. Ohjeista käyttämään mittanauhaa ja olemaan huolellinen. (Jaa miksi? Noh, säästää kummasti vaivaa ja aikaa vähentäessään palautuksia.)

Opetus numero 2 (ostajalle):

Käytä mittanauhaa, usko kokotaulukoihin ja kysy tarvittaessa! Olen tilannut liian usein pieniä käsineitä, isoja paitoja ja ties mitä. Miksi? Noh, ihan vain siksi etten ole jaksanut kaivaa mittanauhaa (ja kyllähän mä tiedän minkä kokoinen mä olen). Jep. jep.

 

Tapaus 3, toimittaminen.

Polkupyörä on iso ja painavahko tuote. Suomalaisena olen tottunut siihen, että postimaksu isolle ja painavalle tavaralle on käsittämättömän korkea eikä toimittaminen oikeastaan onnistu järkevästi. Useimmiten homma kuitenkin toimii mainiosti (kuten tässäkin tapauksessa!).

Postikulut” ilmoitetaan viimeistään ostoskorissa, pakkaamisesta kerrotaan selkeästi ja kaikki on kunnossa. Hieno homma.

Pieni tekninen yksityiskohta, suomalaisille melko tuntematon. Ostoskorissa pompsahtaa auki alla näkyvä valinta (“mihin haluat että paketti jätetään jos et ole kotona?”):
wiggle_please_leave_toJätettäiskös paketti siis kuistille, autotalliin vai naapurin Jaakolle? Hieno valinta, käytännössä (Suomessa) merkitys pieni. Muissa maissa ohjeena kuriirille todella toimiva, esim Saksassa yleinen käytäntö jättää naapurille mikäli et itse ole kotosalla. (Myös monen maan postilaitos tukee valintaa.)

Opetus numero 3 (kauppiaalle):

Kerro selkeästi miten, milloin ja mihin hintaan aiot tilauksen toimittaa. Kysy tarvittessa lisää tietoa asiakkaalta ja tarjoa monipuolisia vaihtoehtoja! Polkupyörä on mainio esimerkki tuotteesta, jonka tilaus verkkokaupasta on asiakkaalle henkisesti hankalaa – kannattaisi siis helpottaa tuskaa vähintään selkeillä ohjeilla.

Opetus numero 3 (ostajalle):

Tutustu toimitusehtoihin, vertaile ja valitse (itsellesi!) sopiva vaihtoehto. Kuriiritoimitus ei välttämättä ole paras vaihtoehto (vaikka nopein olisikin) – vaativat usein paikallaoloa tiettyyn aikaan.

 

Yhteenveto?

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta vaikutti aikanaan hurjalta, mutta olikin lopulta hurjan helppoa. Tästä(kin) kokemuksesta jotain oppineena:

  • Kauppiaana kannattaa kertoa asiakkaalle asioista mahdollisimman paljon: miten toimitat, milloin ja paljonko maksaa. Jos tuote on hankala, kysy – älä oleta!
  • Ostajana kannattaa tutustua ohjeisiin ja olla kriittinen. Kysy – älä oleta!

 

 

Julkkisdiili eli kuinka myydään tavaraa verkossa.

Keväällä 2013 esitettävässä Maikkarin Diili-ohjelmassa yhtenä tehtävänä oli perustaa verkkokauppa.

Alla virallinen teksti (lihavoinnit allekirjoittaneen):
“Kotisivukone-palvelulla rakennetuissa verkkokaupoissa myytiin Diilin kilpailijoiden hankkimia julkkisten ainutlaatuisia esineitä ja muita tuotteita. Kaikki myynnistä kertyneet rahat menevät suoraan julkkiskilpailijoiden valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Diilin kilpailijoihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin voit tutustua etukäteen Diilin omilla ohjelmasivuilla mtv3.fi/diili. Hyväntekeväisyysverkkokauppaan liittyvä jakso esitetään MTV3-kanavalla keväällä 2013 helmi-maaliskuussa. Silloin selviää miten verkkokaupat rakennettiin, millaisia haasteita tuotteiden haalimiseen liittyi ja paljonko rahaa hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä.” (Alfa-joukkueen kauppa, Toivo-joukkueen kauppa)

Tuolta vielä ylätason sivu:
http://diili.kotisivukone.fi/

Sitten itse asiaan. Aikanaan eräästä verkkokauppatilaisuudesta mieleen jäi kolme verkkokaupan menestystekijää eli:

  • tuote (tai valikoima)
  • hinta
  • brändi

Hinnan ei tarvise olla halvin ikinä (missään). Sen täytyy kuitenkin olla kohdallaan.

Brändi tuo luotettavuutta ja auttaa markkinoinnissa. Selvähän se.

Tuote? Niin, tuote. Valikoiman pitää olla kunnossa. Tuotekuvien tulee olla asiallisia (ja niitä tulisi olla riittävä määrä, useimmiten paljon). Tuotekuvausten tulee olla asiantuntevia, kertoa tuotteesta ja mielellään myös sen käytöstä (verkossa koekäyttö on harvemmin mahdollista).

Sitten se julkkisdiili. Muutama esimerkki kommentteineen alla:

 Esimerkki 1: Japa Levosen tuomarihousut.

Tuomarihousut

Julkkisdiili: Japa Levosen tuomarihousut

Niin, mitähän tähän sitten sanoisi? Myynnissä Japa Levosen tuomarihousut, hinta 800 euroa.
Ensimmäinen ajatukseni: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Toinen ajatuksen: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Kolmas ajatukseni: “Miksi nää maksaa 800 euroa”?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Itse olisin laittanut vaikka kuvan Japasta housut päällä tähän lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Japa Levonen on Googlen mukaan jääkiekkoerotuomari – tätä hyvin vähän kiakkoa seuraavana junttina en tiennyt, olisi voinut kertoa. Samaten tieto siitä onko housuja käytetty esimerkiksi Jokerit-HIFK -matsia tuomittaessa olisi varmasti nostanut ostoinnokkuuttani.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 800 euron hinta on käsittämättömän suuri. Paljonko uusi tuomarihousupari maksaa? Perusteluja, perusteluja. Julkkis tuo tähän tuotteeseen arvon; miksi ei tarkempaa tietoa?

Esimerkki 2:Uniikki Mannerheim-patsas!

Sitten myydään “uniikkia Mannerheim-patsasta”. Kuvassa vasemmalla on ilmeisesti kipsinen Mannerheim-patsas, keskellä hieman oikeamman näköinen patsas ja oikealla patsas ilman jalustaa. Taustalla on kuva Mannerheim-patsaasta (oikeasta siis). Hinta on edukas, 5000 eur!
Mikä näistä maksaa sen viistonnia?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Otsikossa ja tekstissä puhutaan patsaasta, kuvassa on kolme patsasta. Minkähän näistä sattuisi saamaan 5 tontulla? Itse olisi laittanut tarkemman kuvan siitä ihan oikeasta ostettavasta patsaasta fiilistelykuvien lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Kuvassa vasemmalla on kipsinen patsas, onko patsas kipsiä? Onko se metallia? Kuinka iso se on? 5-metrinen patsas ei mahdu meillä olohuoneeseen, pitäisi laittaa pihaan omenapuiden väliin.
    Itse olisin kertonut ainakin patsaan materiaalin, koon ja valmistajan/taiteilijan. Miksi patsas on “uniikki”? Arvo syntyy tarinasta ja yksilöllisyydestä, nyt sitä ei ole hyödynnetty yhtään.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 5000 euron hinta on käsittämättömän suuri. Viisi tonnia kipsistä on melko paljon, paitsi jos Picasso tai joku muu kuuluisa taiteilja on kipsin muotoillut (jos patsas on kipsiä). Valmistajatieto, uniikkiuden perustelu ja edes perustavaa laatua olevat tiedot patsaasta olisivat auttaneet kovasti ostopäätöstä!

Esimerkki 3: Sachan opastettu punavuori kierros

Sachan opastettu kierros Punavuoressa

Saschan opastettu kierros Punavuoressa. Tämä itse asiassa jopa hieman houkuttaisikin; tuotetiedosta saa jonkin käsityksen ostettavasta asiasta ja “parta pirtelö biiffissä” kuulostaa mielenkiintoiselta! Hintakaan ei ole niin hirvittävä kuin muissa ja voidaan jopa perustella jollakin. Kirjoitusvirheet haittaavat lukemista, mutta elämä on.
Tosin en tiedä kuka Sacha on, mutta kai se joku julkkis on sekin.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen, mutta tuote on periaatteessa palvelutuote joten kuva lähinnä luo tunnelmaa. Kuva lienee otettu Punavuoresta, mutta mikä ihme on keskellä kuvaa oleva valkoinen tanko? Mahtaakohan kuva olla nettikamerasta, kenties. Itse olisin ottanut paremman kuvan Punavuoresta tai sitten korvannut sen kuvalla iloisista ihmisistä istumassa ravintolapöydässä. Sachasta olisin myös laittanut kuvan – nyt jäi epäselväksi kenestä mahtaa olla kyse.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Punavuorikierroksen tapauksessa meille jopa selviää tuotteen sisältö (opastettu kierros, illallinen ja partapirtelö) kolmelle henkilölle. Hienoa! Queenistä ja Biiffistä olisi varmaankin voinut kertoa vähän enemmänkin, samaten laajentaa opastetun kierroksen kuvausta (käydäänkö kurkistamassa kaikki parhaat kaupat? Näytetäänkö missä paikallisjulkkikset asuvat?). Sachaa olisi varmaankin julkkiksena voinut hehkuttaa enemmänkin – ei ole kovin tuttu herra minulle. Miinus siitä että kierroksen pituutta ei määritellä missään; kestääkö tämä päivän, kaksi vai kolme? Selvitäänkö parilla tunnilla?
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). 1000 euroa saattaa olla hieman yläkanttiin mutta ensimmäistä kertaa linjassa edes hiukan tuotteen kanssa. Illallinen neljälle henkilölle henkilölle juomineen kaikkineen partapirtelön kera maksaa jo sekin jonkin verran. Rundista olisi voinut kertoa enemmänkin, samaten julkkista voinut hehkuttaa jotta hinnan olisi saanut perusteltua.

Yhteenveto:

Julkkisdiilin kilpailijat eivät ole verkkokaupan ammattilaisia, mutta ainakin osa heistä on myynyt ammatikseen jossain uransa vaiheessa. Kasvokkain tapahtuva perinteinen myynti on kuitenkin eri laji kuin verkkomyynti ja vaatii erilaisia taitoja.

Lopputulos on kaiken kaikkiaan melko huono; tuotteiden hintoja ei ole perusteltu, kuvat ovat suttuisia eikä tuotetiedoista saa käsitystä siitä mitä olisi ostamassa. Julkkisten julkisuusarvoa ei ole käytännössä hyödynnetty (yhtään).

Oma veikkaukseni tehtävässä kerätyn rahan määrästä:
eipä sitä juuri tullut.

Ulkopuolisena on helppo leukailla ja röpästellä. Uskoisin että Diilin kilpailijat tekivät parhaansa annetuilla resursseilla ja aikataululla. Me muut verkkokaupan parissa työskentelevät sen sijaan voimme ottaa opiksemme ja myydä Japa Levosen housut edes hieman paremmin.