A Rose by any other name would smell as sweet? (On naming products)

Do you remember the times when Nokia was the cell phone to have?

I do.

My first phone was Nokia, as was the second, third, fourth and so on. At some point I had a Siemens M55 for a while, but swapped pretty soon back to Nokia.

I loved my phones. My favourite was the “Kids communicator”, aka Nokia 5510. I could listen to music with it and yes, it had a full Qwerty-keyboard. (Could tell quite many stories about the quality of the keyboard – wasn’t unfortunately too good. And if you had even one beer it was almost impossible to use!)

Nokia 5510

By Manorainjan Holzapfel – Own work, CC BY-SA 3.0, $3

But the names, oh the names!

Probably the most popular Nokia phone ever, Nokia 2110 had and still has a lot of nicknames. And why? Well, because not all remember the numbers and/or like them…

After the Burning Platform memo and swapping to MS Platform, names were still based on numbers, although they had the “Lumia” at the beginning.(BTW: I think Lumia was actually a good name, although there was some controversy on it.)

Long intro, where’s the point?

Point? Yeah, sorry! The naming conventions.

I’m involved in few companies, namely Surveypal, Framery and Finnofy (also Vilkas, too, but let’s set that aside for today, shall we?).

Surveypal’s feedback management SaaS-software is, ta da, Surveypal.
Framery’s Phone Booth is named O (the letter O, based on the shape and so on).
Finnofy’s product is not that easy a case, but I’m pretty sure is named Finnofy. (Long story, can tell if someone is interested.)

All pretty solid names and don’t need that much explaining.

But Nokia with the numbers?

Just the other day I was thinking on product naming for some reason. Old announcement by Nokia popped in to mind (“We like numbers!”). They had some pretty good reasoning behind the naming:

“The first number is the relative price/feature point. So a Nokia 900* would be top dog and a Nokia 100* is the most accessible option. The second two numbers gives each device a unique identifier within that point. So we can release 99 phones at the 500 point before we have to recycle any names, for example.”
(Highlights by yours truly).

Solid reasoning and perhaps the best one:

Frankly, we like numbers. Because we aren’t afraid of experimenting, we tried something different. But at the end of the day, we learned that ‘numbers work’.
(Highlight mine.)

Yep, “we like numbers”. A good reason for a name?
Why not?

So, to sum things up:

  • products usually have a name
  • Nokia used numbers, which was imo a bit annoying and
  • they liked numbers
  • naming a product is not easy.

I tried and tried to find the announcement video for new naming conventions, but just didn’t. Sorry.
What I do remember that it had a Finnish guy showing the phone and telling about the new name, ending with “People are good with numbers. We like numbers”.

Sure. People are good with numbers – or not:) 

Anyway, Nokia had a system and it sort of worked.

Apple, yeah, Apple.  iPhone is shorter.
I remember laughing at the Nokia names back at the days, but do look at the iPhone-names now:

Makes you want to, hmm, do something? They have a naming convention, but in my opinion not too good one. And yes, the iEverything is sort of funny, too.

Easy? No.

Conclusion?

  • I still love my old Nokia phones
  • .. but the names were awful
  • Naming a product is not easy.
  • … and whatever the name is, someone is going to laugh.
  • … so name it the way you like, and if you “like numbers”, just numbers:)

(Just Google away, quite many links🙂

Kädet puuskassa vai leukaa sivellen?

Sosiaalisessa mediassa kuva on tärkeä. Jopa niin tärkeä, että sen juuri oikean profiilikuvan ottamiseen käytetään aikaa merkittävän paljon. (Kaikki teini-ikäisten vanhemmat tietävät kuinka pitkään sitä aikaa saa kulumaan yhden onnistuneen otoksen metsästykseen.)

Itse edustin joskus Facebookin alkuaikoina tylsää ja asiallista linjaa, useimmiten. Alla esimerkki:
217698_6068496708_2527_nEi ihmeellinen, vanhan liiton selfie.

Facebook, Twitter ja muut some-palvelut kalpenevat kuitenkin LinkedIn-palvelun edessä. Muissa palveluissa ollaan enemmän tai vähemmän yksityishenkilöinä, LI:ssa työpersoona päällä.

Sopivan LinkedIn-kuvan valintaan onkin sitten ohjeita. Paljon ohjeita. Erittäin paljon ohjeita. (Ja vielä lisää.)

Mitä niissä ohjeissa sitten oikein lukee?
Kiteytettynä noin viiteen kohtaan:

  1. Hymyile
  2. Pukeudu asianmukaisesti (eli sellaisiin vaatteisiin joita saattaisit työyhteyksissä käyttää)
  3. Näytä itseltäsi (yllätys!)
  4. Taustan pitäisi olla selkeä, ei liian levoton (ihme!)
  5. Valitse sopivan kokoinen kuva, ei liian pieni eikä liian iso. Kasvojen pitäisi olla pääosassa. (Tosin toisiakin mielipiteitä löytyy!)

Helppoa, eikö totta?

Onhan se. Alla oma otokseni. Melko hyvä?
2015-10-02 15.11.27Noh, totuuden nimissä homma ei ole helppo ja minusta ei kannata ottaa mallia.

Sen sijaan mallia kannattaa ottaa Steve Jobsin klassisesta kuvasta, jossa leukaa sivellään niin maan vimmatusti:

By www.kuvapalvelu.com

By www.kuvapalvelu.com

Eihän Steve voi olla väärässä, eihän?

No ei voi, ei.
(Sori ystäväni, jouduitte mallinukeiksi. Enempää ei jaksanut kaivella.)
leuatMyöskään UKK ei voi olla väärässä. Kädet puuskassa näyttää kenties itsevarmalta (ja auktoriteetilta), kenties varautuneelta. (Katleenan kirjoitus aihetta sivuten.). Urho näytti ainakin hyvältä, eikö vain? (Kuva Danske Bankilta.)

kekkonen

Tsekatkaa tätä lyhyttä LI-kavalkaadia – Keppos-sedässä on tyyliä.

kadet_puuskassa

Eikö?

Irvailu sikseen! Eihän tämä niin vaikeaa ole kuin olen kuvitellut. Tai ainakin toivon niin.

Loppuun vielä ei välttämättä aivan ohjeiden mukainen kuva LinkedIn-palvelua varten. Leukaa ei sivellä onneksi tälläkään kertaa:) (Kiitos Maksuturvalle!)_MG_9664.

 

 

Sähköisellä suoralla asian ytimeen: “Run like a girl”

Käytän paljon netin sähköisiä palveluja; verkkokauppoja, sosiaalista mediaa, sähköpostia jne jne. Tilaan myös säännöllisesti eri toimijoiden uutiskirjeitä.

Osaltaan nähdäkseni miten sähköistä suoraa käytetään, osaltaan siksi että haluan oikeasti minulle kohdennettua markkinointia geneerisen mössön sijaan. Olen jopa valmis antamaan hieman enemmän tietoa itsestäni jotta markkinointi olisi paremmin kohdennettua, ihan vain siksi että aika on kortilla.

Seuraavaksi kaksi esimerkkiä, joissa homma on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen:

  1. Runner’s World
  2. Ryanair

Runner’s World

RW lienee maailman tunnetuimpia juoksuaiheisia lehtiä ja verkkosivustoja. Juoksu on vienyt omasta vapaa-ajastani huomattavan suuren osan jo vuosia, joten kiinnostuksen syy lienee ilmeinen.

Haksahdin tilaamaan RW:n uutiskirjeen ihastuttani päivittäisiin juoksuaiheisiin lainauksiin (“Daily Quote”) . Kipiää, eikö totta?
Rekisteröitymisvaiheessa kysytään kiinnostuksen aiheita; en ole kovin kiinnostunut naisten juoksusta sattuneesta syystä. Muut aiheet, ok.
Ärsytyksen aihe #1: MInulle tulee noin kerran viikossa RW:lta uutiskirje otsikolla: “Run like a girl!” 
Miksi tämä ärsyttää?
Noh, ensinnäkin olen mies.

En halua juosta kuin tyttö, en ole koskaan ollut tyttö enkä oikeastaan halua ollakaan tyttö. 
Kun en halua en halua.

Sinänsä postin sisältö on ok, käsittelee naisten ja miesten eroja juoksu-urheilun suhteen. Fine.

Olen kertonut rekisteröitymisvaiheessa etten ole kiinnostunut naisten juoksusta.
Miksi minulle lähetetään siihen liittyvää postia?

Peruutin juuri tilaukseni.

Ryanair

Lennän kohtuullisen usein Ryanairilla. En ole tähän mennessä halunnut tilata uutiskirjettä, kuukausi sitten nöyrryin viimein.
Täytin kaavakkeen, jossa kysyttiin osoitetiedot maa mukaan lukien. Valitsin maaksi “Finland” (suomeksi Suomi).

Mitä uutiskirje sisältää, mitä?

Tarjoukset Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta lähtevistä lennoista. Mitä helvettiä?
Asun Suomessa, en normaalisti lähde lennolle muista maista.

Miksi kysyä maatietoa jos sitä ei käytä?
Ja jos käyttää, miksi lähettää muiden pohjoismaiden lentotietoja? Ymmärrän toki että tanskalaiset saattaisivat jopa Ruotsiin mennäkin halpojen lentojen perässä, samaten  ruotsalaiset ja norjalaiset ristiin. Suomalainen tuskin lähtee Kööpenhaminaan lentääkseen halvalla Tukholmaan.

Peruutin uutiskirjeen tämän kirjoitettuani, taas.

Johtopäätös?

Mikäli kysyt käyttäjältä tietoa, käytä sitä. Mikään ei ärsytä enempää kuin väärin tai huonosti kohdennettu sähköinen suora.

VR:n lippu-uudistus eli puskista on hyvä huudella

Kuinka tehdään onnistunut lippu-uudistus?

Sellainen, jossa uudistetaan koko hinnoittelumalli, taustalla olevat tietojärjestelmät ja kenties merkittävin myyntikanava (eli verkkokauppa)?

Kannattaa aloittaa hehkuttamalla uudistusta etukäteen omassa Facebook-ryhmässä ja mediassa, herättää ihmisten kiinnostus positiivisella tapaa pitkästä aikaa. Mitä se VR nyt tekee? Mikähän se uusi hinnoittelu nyt on? VR uudistuu, mitä ihmettä?

Sitten kannattaa kertoa ettei hintoja julkaista ennen kuin 14.9.2011.

Eikä sitä uutta verkkokauppaakaan pääse tiirailemaan ennen kyseistä päivämäärää.

Eikä siitä uudesta mallista voi oikein kertoakaan, sitten 14.9 näette. Paitsi että se on hieman samanlainen kuin halpalentoyhtiöillä, kun ostat aiemmin saat edullisemmin.

Kuinka paljon edullisemmin?
Ai niin, 14.9.2011.

Odotusarvo nousee.

Tiistaina 13.9 matkustan junalla Tampereelta Helsinkiin. Kysyn konduktööriltä uusista hinnoista: En tiedä, huomenna ne julkaistaan“.

14.9.2011, suuri aamu.

Menen jännityksestä tärisevin käsin verkkokauppaan, kauppa ei vastaa ja netti on väärällään tietoa siitä että koko paska on nurin.

Menen rautatieasemalle. Lippuautomaatti ei toimi. Toisten lippuautomaattien päälle on teipattu a4, jossa lukee ettei automaatti toimi. Menen junaan, kysyn konduktööriltä paljonko lippu maksaa. Konnari vastaa ettei tiedä, mutta “katsoo täältä laitteelta“.

Torstaina matkustan jälleen junalla, tällä kertaa Helsingistä Tampereelle. Automaatti ei toimi eikä asemalta pystytä myymään lippuja. Isot kyltit kehottavat ostamaan lipun junasta. Menen junaan. Henkilökuntaa ei näy koko matkalla.

“Suuri kysyntä yllätti”, sanoo VR. “Epätavallisen suuri kysyntä haittasi myyntiä”, sanoo VR. Tieto ja Accenture ovat syypäitä. Media ja yksittäiset ihmiset (minä mukaanlukien) herkuttelevat aiheella: “Taas epäonnistunut IT-projekti”.

Oliko IT-projekti epäonnistunut? Ehkä.
Oliko IT-infra alimitoitettu? Ehkä. En usko.
Oliko kysyntä aliarvioitu? Ehkä.
Oliko järjestelmäkokonaisuus testattu riittävälle tasolle? Ehkä. Uskoisin.

Olisi kiintoisaa tietää vastaus muutamaan kysymykseen – vastaukset varmaankin selventäisivät myös edellisiä:

  • Onko se ihme että kysyntä on suuri jos uudistuksia hehkutetaan ja hehkutetaan mutta ei kerrota (oikeastaan) mitään ennen tiettyä päivämäärää? Annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa?
  • Onko se ihme, että ihmisiä kiinnostaa uusi hinnoittelu jos kerrotaan että se “muuttuu täysin”?
  • Onko se ihme että ihmiset ovat uteliaita?

Vastaan itselleni: ei ole ihme.

IT-projekti meni miten meni, veikkaan että ihan normaaliin malliin. Epäonnistuminen? Ei ehkä kuitenkaan (ainakaan aivan täydellinen).

Muuten?
Kannattaako mennä kalaan ja kauhistua kun koukkuun käykin isompi kala kun pystyy nostamaan veneeseen?

Jälkiviisas on helppo olla:

  • miksi hintojen tarkistus piti tehdä suoraan verkkokaupasta? Veikkaan että iso osa ihmisistä oli tullut ihmettelemään uusia hintoja (koska niitä ei kerrottu etukäteen). Jokainen ihmettelijä kuormitti kauppaa – jokainen hintahaku tehtiin dynaamisesti tietokantaan.
    • Olisiko voitu tarjota esimerkiksi staattisilla väliaikaisilla sivuilla hintatiedot yleisimmistä reiteistä?
  • onko uusi hinnoittelumalli oikeasti niin vaikea ettei sitä voinut kertoa henkilökunnalle etukäteen? Konduktööri ei tienny mitä maksaa lippu Pasilasta Tampereelle – mitä ihmettä?

Mitähän tähän loppuun nyt sitten sanoisi? 

Lippuautomaatti on oikeasti hyvä käyttää. Uusi hinnoittelu on oikeasti hyvä.

Pidän uudistuksen jälkeisestä toiminnasta, mutta en siitä miten uudistus tehtiin.

Ihmettelen suuresti sitä miten asia hoidettiin ennen uudistusta, sen aikana ja sen jälkeen.

Toivon, että VR uskaltaa käydä asian julkisesti läpi – onhan ylihuomenna kansallisen epäonnistumisen päivä.

Ei epäonnistuminen ole niin vakavaa kuin luulisi;)

links for 2010-05-24

  • We are therefore happy to introduce a new service to the Maps API family that enables applications to determine elevation profiles. Using either the new ElevationService Maps API v3 class or the Elevation Web Service you can request the elevation in meters for one or more sets of coordinates, or you can request a specific number of elevation samples equally spaced along a path. If any sampling points are over bodies of water, the service will return the depth relative to sea level as a negative number.
  • A WCAG1 compliant site is accessible to people with disabilities

    WCAG2 has only recently been released and there has not been much testing to ensure that it fully addresses issues of people with disabilities (such as people with cognitive disabilities). WCAG1 is 11 years old, and although it has its problems, it is a proven method to ensuring the accessibility of a web site.
    In conclusion…

    This is my current advice to my clients, who have their own specific set of circumstances. I will, in the near future, start recommending the use of WCAG2. However at this stage I do not believe there is enough information available to support developers in complying with WCAG2.

  • Nearly a year on since Cambridge University researchers discovered that Facebook, along with other major social networks, doesn’t erase server-side copies of your uploaded data, the world’s biggest social network is still guilty of such a sin.
  • If there was any other tool as widely misused in your organization, you'd ban it. The cost is enormous in lost opportunity and lost time. Guns don't kill people, bullets do.
  • Flash was created during the PC era – for PCs and mice. Flash is a successful business for Adobe, and we can understand why they want to push it beyond PCs. But the mobile era is about low power devices, touch interfaces and open web standards – all areas where Flash falls short.

    The avalanche of media outlets offering their content for Apple’s mobile devices demonstrates that Flash is no longer necessary to watch video or consume any kind of web content. And the 200,000 apps on Apple’s App Store proves that Flash isn’t necessary for tens of thousands of developers to create graphically rich applications, including games.

    New open standards created in the mobile era, such as HTML5, will win on mobile devices (and PCs too). Perhaps Adobe should focus more on creating great HTML5 tools for the future, and less on criticizing Apple for leaving the past behind.

  • Sumo Paint in short is a photo editing/painting application that works from your web browser. The application is Flash based and thus works on most of the different operating systems.
    (tags: sumo+paint)

Nokia (Yet Again) Chosen as “Best Web Page in Finland”

Last February I wrote about Nokia’s site chosen as “Best Web Page in Finland“.

I was skeptical then and I’m skeptical now as the same media, Digitoday, publishes almost the same piece of news. Except that the company who did the research is different.
(Article from other source in English)

At march it was Webmark who did the research, now it’s Blue White Partners.

Anyhoo.

Article (in Finnish) claims that “Blue White Partners went through over thousand Finnish corporate web sites evaluating their marketing efficiency“. Jolly good.

Marketing efficiency?
Over thousand corporate web sites?

Hmm.

Well, as I last time learned, our journalists can be quite busy sometimes. So off to BW Partners we go to find the press release!
And yes, there it is ( press release as .pdf)

Whee, this is nice.
According to press release,  methodology of the said research is based on “an average efficiency to attract visitors and turn them into customers, based on hundreds of thousands web sites evaluated“.

Errm, what?

And how the hell does one measure that?
And hundreds of thousands web sites evaluated?

Hmm.

Hey, there’s even more!
Again the Press Release states that “the average Blue White Score for Finnish Companies” (sic!) ” is  42, still below the international average of 50″. Now, Nokia, the front-seat student of all Finnish web sites, scores 99,8 and release states “which means that only 0,2 % of companies worldwide have as good or better web site as Nokia“.

Phee.

It seems that the rating goes from 0 to 100, 0 being the lowest score and 100 the highest. 100 obviously means “The Best”, there is no better and 0 that there is no worse site. (Please do correct me about the rating  if I’m wrong)

The top-100 list for Finnish companies can be viewed at BW Partners Web site. All sites, listed in order of ranking, followed by score and change since the last evaluation.
(Small side note: depending on source about 8 % of (Finnish) men are red-green colour blind. If someone wants to indicate something, let’s take change, with colours, do use some other colours than red and green. Or better, don’t use colours alone, use something else. Like a minus-sign in front of negative changes?)

Anyhow, forward.

What’s nice is that I can purchase the evaluation report for only 295 eur!

Pretty cheap, isn’t it?

Conclusion and remarks

As such the evaluation portrayed here is worthless (at least to me). I don’t know the methodology,  I don’t know the sample and so on.

Perhaps they’ll tell in the 295eur-report the following facts left missing in the press release and articles:

  1. Exact size of the sample (“over thousand” is not that exact, you know. 1001 is over thousand, isn’t it?)
  2. Methods of evaluation (“average efficiency to attract visitors ” and so forth is not that convincing)
  3. Sites Sampled (“over thousand Finnish corporate web sites” doesn’t tell that much.)
  4. Pages Sampled from every site or the algorithm for selecting the sample (did they evaluate only the front page or what? Did they start from the root and continue to leafs?)

Most likely the evaluation will be covered heavily by Finnish media, which is somehow sad.

Still waiting for the first proper “Best Web Site in Finland” evaluation.
I’m not holding my breath, though.

(Usual disclaimers apply; I do realize that evaluation methodology can be a trade secret, as well as other data. I also realize that business is business and everyone must make a living. )

[Edit 15.45, Arctic Startup has written about the first evaluation done by BW Partners. According to linked article the evaluation score is “is made by investigating content semantics, language, search engine rank and index, and presence in social media.”]

links for 2009-05-27