Julkkisdiili eli kuinka myydään tavaraa verkossa.

Keväällä 2013 esitettävässä Maikkarin Diili-ohjelmassa yhtenä tehtävänä oli perustaa verkkokauppa.

Alla virallinen teksti (lihavoinnit allekirjoittaneen):
“Kotisivukone-palvelulla rakennetuissa verkkokaupoissa myytiin Diilin kilpailijoiden hankkimia julkkisten ainutlaatuisia esineitä ja muita tuotteita. Kaikki myynnistä kertyneet rahat menevät suoraan julkkiskilpailijoiden valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Diilin kilpailijoihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin voit tutustua etukäteen Diilin omilla ohjelmasivuilla mtv3.fi/diili. Hyväntekeväisyysverkkokauppaan liittyvä jakso esitetään MTV3-kanavalla keväällä 2013 helmi-maaliskuussa. Silloin selviää miten verkkokaupat rakennettiin, millaisia haasteita tuotteiden haalimiseen liittyi ja paljonko rahaa hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä.” (Alfa-joukkueen kauppa, Toivo-joukkueen kauppa)

Tuolta vielä ylätason sivu:
http://diili.kotisivukone.fi/

Sitten itse asiaan. Aikanaan eräästä verkkokauppatilaisuudesta mieleen jäi kolme verkkokaupan menestystekijää eli:

  • tuote (tai valikoima)
  • hinta
  • brändi

Hinnan ei tarvise olla halvin ikinä (missään). Sen täytyy kuitenkin olla kohdallaan.

Brändi tuo luotettavuutta ja auttaa markkinoinnissa. Selvähän se.

Tuote? Niin, tuote. Valikoiman pitää olla kunnossa. Tuotekuvien tulee olla asiallisia (ja niitä tulisi olla riittävä määrä, useimmiten paljon). Tuotekuvausten tulee olla asiantuntevia, kertoa tuotteesta ja mielellään myös sen käytöstä (verkossa koekäyttö on harvemmin mahdollista).

Sitten se julkkisdiili. Muutama esimerkki kommentteineen alla:

 Esimerkki 1: Japa Levosen tuomarihousut.

Tuomarihousut

Julkkisdiili: Japa Levosen tuomarihousut

Niin, mitähän tähän sitten sanoisi? Myynnissä Japa Levosen tuomarihousut, hinta 800 euroa.
Ensimmäinen ajatukseni: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Toinen ajatuksen: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Kolmas ajatukseni: “Miksi nää maksaa 800 euroa”?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Itse olisin laittanut vaikka kuvan Japasta housut päällä tähän lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Japa Levonen on Googlen mukaan jääkiekkoerotuomari – tätä hyvin vähän kiakkoa seuraavana junttina en tiennyt, olisi voinut kertoa. Samaten tieto siitä onko housuja käytetty esimerkiksi Jokerit-HIFK -matsia tuomittaessa olisi varmasti nostanut ostoinnokkuuttani.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 800 euron hinta on käsittämättömän suuri. Paljonko uusi tuomarihousupari maksaa? Perusteluja, perusteluja. Julkkis tuo tähän tuotteeseen arvon; miksi ei tarkempaa tietoa?

Esimerkki 2:Uniikki Mannerheim-patsas!

Sitten myydään “uniikkia Mannerheim-patsasta”. Kuvassa vasemmalla on ilmeisesti kipsinen Mannerheim-patsas, keskellä hieman oikeamman näköinen patsas ja oikealla patsas ilman jalustaa. Taustalla on kuva Mannerheim-patsaasta (oikeasta siis). Hinta on edukas, 5000 eur!
Mikä näistä maksaa sen viistonnia?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Otsikossa ja tekstissä puhutaan patsaasta, kuvassa on kolme patsasta. Minkähän näistä sattuisi saamaan 5 tontulla? Itse olisi laittanut tarkemman kuvan siitä ihan oikeasta ostettavasta patsaasta fiilistelykuvien lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Kuvassa vasemmalla on kipsinen patsas, onko patsas kipsiä? Onko se metallia? Kuinka iso se on? 5-metrinen patsas ei mahdu meillä olohuoneeseen, pitäisi laittaa pihaan omenapuiden väliin.
    Itse olisin kertonut ainakin patsaan materiaalin, koon ja valmistajan/taiteilijan. Miksi patsas on “uniikki”? Arvo syntyy tarinasta ja yksilöllisyydestä, nyt sitä ei ole hyödynnetty yhtään.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 5000 euron hinta on käsittämättömän suuri. Viisi tonnia kipsistä on melko paljon, paitsi jos Picasso tai joku muu kuuluisa taiteilja on kipsin muotoillut (jos patsas on kipsiä). Valmistajatieto, uniikkiuden perustelu ja edes perustavaa laatua olevat tiedot patsaasta olisivat auttaneet kovasti ostopäätöstä!

Esimerkki 3: Sachan opastettu punavuori kierros

Sachan opastettu kierros Punavuoressa

Saschan opastettu kierros Punavuoressa. Tämä itse asiassa jopa hieman houkuttaisikin; tuotetiedosta saa jonkin käsityksen ostettavasta asiasta ja “parta pirtelö biiffissä” kuulostaa mielenkiintoiselta! Hintakaan ei ole niin hirvittävä kuin muissa ja voidaan jopa perustella jollakin. Kirjoitusvirheet haittaavat lukemista, mutta elämä on.
Tosin en tiedä kuka Sacha on, mutta kai se joku julkkis on sekin.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen, mutta tuote on periaatteessa palvelutuote joten kuva lähinnä luo tunnelmaa. Kuva lienee otettu Punavuoresta, mutta mikä ihme on keskellä kuvaa oleva valkoinen tanko? Mahtaakohan kuva olla nettikamerasta, kenties. Itse olisin ottanut paremman kuvan Punavuoresta tai sitten korvannut sen kuvalla iloisista ihmisistä istumassa ravintolapöydässä. Sachasta olisin myös laittanut kuvan – nyt jäi epäselväksi kenestä mahtaa olla kyse.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Punavuorikierroksen tapauksessa meille jopa selviää tuotteen sisältö (opastettu kierros, illallinen ja partapirtelö) kolmelle henkilölle. Hienoa! Queenistä ja Biiffistä olisi varmaankin voinut kertoa vähän enemmänkin, samaten laajentaa opastetun kierroksen kuvausta (käydäänkö kurkistamassa kaikki parhaat kaupat? Näytetäänkö missä paikallisjulkkikset asuvat?). Sachaa olisi varmaankin julkkiksena voinut hehkuttaa enemmänkin – ei ole kovin tuttu herra minulle. Miinus siitä että kierroksen pituutta ei määritellä missään; kestääkö tämä päivän, kaksi vai kolme? Selvitäänkö parilla tunnilla?
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). 1000 euroa saattaa olla hieman yläkanttiin mutta ensimmäistä kertaa linjassa edes hiukan tuotteen kanssa. Illallinen neljälle henkilölle henkilölle juomineen kaikkineen partapirtelön kera maksaa jo sekin jonkin verran. Rundista olisi voinut kertoa enemmänkin, samaten julkkista voinut hehkuttaa jotta hinnan olisi saanut perusteltua.

Yhteenveto:

Julkkisdiilin kilpailijat eivät ole verkkokaupan ammattilaisia, mutta ainakin osa heistä on myynyt ammatikseen jossain uransa vaiheessa. Kasvokkain tapahtuva perinteinen myynti on kuitenkin eri laji kuin verkkomyynti ja vaatii erilaisia taitoja.

Lopputulos on kaiken kaikkiaan melko huono; tuotteiden hintoja ei ole perusteltu, kuvat ovat suttuisia eikä tuotetiedoista saa käsitystä siitä mitä olisi ostamassa. Julkkisten julkisuusarvoa ei ole käytännössä hyödynnetty (yhtään).

Oma veikkaukseni tehtävässä kerätyn rahan määrästä:
eipä sitä juuri tullut.

Ulkopuolisena on helppo leukailla ja röpästellä. Uskoisin että Diilin kilpailijat tekivät parhaansa annetuilla resursseilla ja aikataululla. Me muut verkkokaupan parissa työskentelevät sen sijaan voimme ottaa opiksemme ja myydä Japa Levosen housut edes hieman paremmin.

What Irks Me About “Miehen treenikirja” (or what I personally believe sells good content)

Mr Alexander Stubb, the Finnish foreign minister, published a book about physical training and keeping oneself fit (“Miehen treenikirja“).

Mr Stubb is an enthusiastic runner, skier, duathlonist, triathlonist and so on as well as a top-level politician.

Well, fine. Great.

I do think that it’s great that a politician does something else than sits at meetings, too.

Now, the book, “Miehen treenikirja” (with Ilkka Järvimäki).
A book “that motivates a man to move and take care of both physical and mental well-being”.

Yes, I’m tempted to buy it. Really tempted.

But.

What irks me is the price. 36,40 eur for a paperback, only 157 pages?

36,40?

What irks me more is the web shop for the book. Done with frames, no proper titles for pages etc.

Again I say it: this is 2009 for god’s sake! If you want to sell something, stick to what you know how to do!
Don’t use frames (unless you know how to use them!), don’t use flash for content (unless you’re making a game/superfancy fashion site (or something like that) and know how to use it!)

Think about the price, set it to something that sells. (Well, I think Mr Stubb is going to sell his book whatever the price is, so no worries. I personally won’t buy it at this price but then again, I’m a cheap bastard.)

Try something new, like the author of “Droid Maker”.

Miehen treenikirja has the content I want but it certainly hasn’t got the means to sell it to me.

Well, it’s good we still have the public libraries in Finland;)

What’s Wrong With Finnish Theatre (Or My Short Trip to Tampereen teatterikesä)

I’ll continue my series of short reviews (rants?)  with Tampereen Teatterikesä‘s (Tampere Theatre Festival) web page (www.teatterikesa.fi), screenshot below.

etusivu-tampereen-teatterikesa-ry_1244195082896

Tampereen Teatterikesä, Screenshot from front page. Serious issues.

Front page has a picture of masquerade  lady with some human tissue (heart?) at her hands. Groovy!
But that’s not the point.

I got this uncomfortable feeling from just looking at the page, something is wrong. Must be. And yes, something indeed was wrong.

No, I don’t mean the lady with the heart.

I mean the technical side.

What’s wrong, then? Smallish copy-paste helps, like always:

</style><map name="frontpic">
	<area shape="rectangle" alt="" title="" coords="844,590,923,626" href="/suomi/" target="" />
	<area shape="rectangle" alt="" title="" coords="859,630,923,666" href="/in_english/" target="" />
</map>

<table align="center" class="front">
<tr>
	<td><img src="/res/etusivu_new.jpg" width="940" height="680" border="0" alt="" usemap="#frontpic" /></td>
</tr>

What is the problem, really?

Image maps used at 2009? WTF?
And what’s even worse, no alternative texts for links nor the image.

Why does it matter, then?

Well, Google sees nothing at the front page. I think that’s pretty big a deal. See the Google result.

The actual site is pretty ok, according to footer made by my old friend/foe, Optinet. (Screen grab below).

suomi-tampereen-teatterikesa-ry_1244195978382What amazes me, however, is the title for actual front page.  It says “Suomi” (Finland).

WTF?

Otherwise site is pretty ok, technical side is ok (as with Optinet-products most of the time is) but not great.

It’s the small details that irk me.

Small details make the site more invisible to Google and other Search Engines.
Small details make the site inaccessible.

Why not fix them? Just add title- and alt-attributes to front page image map (if it’s really, really needed. If not, why not get rid of the image map and just do texts the normal way, you know, html? Image replacement techniques anyone?)  and fix the title of the actual front page.

Not that hard.

Conclusion

  • Small details matter. If you are order a web site, make sure it’s visible to Google, too.
  • Small details matter. Make sure you know what you are ordering. If you don’t know, ask. Any decent web company will tell you. Ask about the pros and cons of this design. Ask about search engines, ask about mobile use.
  • Ask, ask and ask. If the webdesigner knows what he/she is doing, they’ll answer. Then you’ll know.

Gefilus (Valio revisited)

I wrote a short post about Valio.fi some time ago. In the aftermath I got distracted and Googled Valio (people do strange thing when trying to work).

When going through the results something caught my eye, Gefilus. Google result looks like this:

Valio

Sivusto vaatii toimiakseen selaimen joka tukee freimejä. Ole hyvä ja päivitä selaimesi.
www.gefilus.fi/ – 2k – VälimuistissaSamankaltaisia sivuja

Yes, you say, and then what, you continue.

Well yes. Gefilus is a Valio product line in which all dairy products include Lactobacillus GG Bacteria and should be healhty for each and every one of us.

Now, that’s not the point.
The point is the Google result for Gefilus which looks exactly like above. (They even have bought a Google Sponsored link to tell what the hell this is all about!)

Why all this?

Finnish text at Google result says (in english):
“This site requires a browser that supports frames to work. Please upgrade your browser.”

My browser? Oh yes, newest Firefox.

Google’s browser? Why that’s a whole different matter – and believe me or not, it’s not Chrome.

Google has no eyes or ears. It doesn’t support Flash or frames properly (and it’s not even supposed to, IMHO). (See Wikipedia on Web Crawlers for more information.)

And as Googlebot, Google’s search robot (or web crawler), doesn’t support frames, the only content Gefilus.fi shows to Bot is the (in principle properly used, mind you) <noframes> -element and it’s content.

Thus the awkward Google result.

Conclusions

  • If you still use frames at 2009, do use the <noframes> -element.
  • … and if you use the noframes-element, put some meaningful content in it, because that may be everything the allmighty Google sees.
  • … and if it’s not in Google, it doesn’t exist, does it?
  • which leads me to wonder what the hell  the ad agency behind Gefilus.fi thought when doing all this? (Flash, frames, page titles (whole Gefilus.fi is named “Valio” according to HTML)).
    Looks pretty, yeah, contents are fine but what about the technical side?