Kädet puuskassa vai leukaa sivellen?

Sosiaalisessa mediassa kuva on tärkeä. Jopa niin tärkeä, että sen juuri oikean profiilikuvan ottamiseen käytetään aikaa merkittävän paljon. (Kaikki teini-ikäisten vanhemmat tietävät kuinka pitkään sitä aikaa saa kulumaan yhden onnistuneen otoksen metsästykseen.)

Itse edustin joskus Facebookin alkuaikoina tylsää ja asiallista linjaa, useimmiten. Alla esimerkki:
217698_6068496708_2527_nEi ihmeellinen, vanhan liiton selfie.

Facebook, Twitter ja muut some-palvelut kalpenevat kuitenkin LinkedIn-palvelun edessä. Muissa palveluissa ollaan enemmän tai vähemmän yksityishenkilöinä, LI:ssa työpersoona päällä.

Sopivan LinkedIn-kuvan valintaan onkin sitten ohjeita. Paljon ohjeita. Erittäin paljon ohjeita. (Ja vielä lisää.)

Mitä niissä ohjeissa sitten oikein lukee?
Kiteytettynä noin viiteen kohtaan:

  1. Hymyile
  2. Pukeudu asianmukaisesti (eli sellaisiin vaatteisiin joita saattaisit työyhteyksissä käyttää)
  3. Näytä itseltäsi (yllätys!)
  4. Taustan pitäisi olla selkeä, ei liian levoton (ihme!)
  5. Valitse sopivan kokoinen kuva, ei liian pieni eikä liian iso. Kasvojen pitäisi olla pääosassa. (Tosin toisiakin mielipiteitä löytyy!)

Helppoa, eikö totta?

Onhan se. Alla oma otokseni. Melko hyvä?
2015-10-02 15.11.27Noh, totuuden nimissä homma ei ole helppo ja minusta ei kannata ottaa mallia.

Sen sijaan mallia kannattaa ottaa Steve Jobsin klassisesta kuvasta, jossa leukaa sivellään niin maan vimmatusti:

By www.kuvapalvelu.com

By www.kuvapalvelu.com

Eihän Steve voi olla väärässä, eihän?

No ei voi, ei.
(Sori ystäväni, jouduitte mallinukeiksi. Enempää ei jaksanut kaivella.)
leuatMyöskään UKK ei voi olla väärässä. Kädet puuskassa näyttää kenties itsevarmalta (ja auktoriteetilta), kenties varautuneelta. (Katleenan kirjoitus aihetta sivuten.). Urho näytti ainakin hyvältä, eikö vain? (Kuva Danske Bankilta.)

kekkonen

Tsekatkaa tätä lyhyttä LI-kavalkaadia – Keppos-sedässä on tyyliä.

kadet_puuskassa

Eikö?

Irvailu sikseen! Eihän tämä niin vaikeaa ole kuin olen kuvitellut. Tai ainakin toivon niin.

Loppuun vielä ei välttämättä aivan ohjeiden mukainen kuva LinkedIn-palvelua varten. Leukaa ei sivellä onneksi tälläkään kertaa:) (Kiitos Maksuturvalle!)_MG_9664.

 

 

WordPress and auto-updates (or how I began to respect quota once again)

Long time no see!

My WordPress-installation has mostly been auto-updating itself for the last six months. Except when it didn’t.

Something came up at the of December, auto updates didn’t go through. Had a look on the installation. Had a look on the file permissions. Had a look on the DB.
Nothing seemed to be wrong.

Oh well, that’s life. Had other things to do.

The other day wanted to write a short blog about profile pictures (will do that, hmm, this week?) in social media. Got in, started writing, text typed in the editor was white. WTF? Bit hard to read when it’s white on white.

Googled around, was not the only one. Alas, didn’t once again have time to do anything for the issue, just closed the editor and swallowed my pride.

Today I went for the manual updating of WordPress, nowadays usually imo a bad, bad idea.

Uploaded the files, tried to run the update page. Whoa!

At first, the ABSPATH-problem. Solved that. (Problem with wpconfig or something..)
Then, another issue:
“Fatal error: Call to undefined function wp_enqueue_style() wp-admin/update-core.php”

Sh*t.

What now?
Re-installation. Didn’t work.
File permissions.
Didn’t work.

Google, google, google away!

And finally, a sidenote in some help article: “.. was caused by insufficient disk quota“.

And yes, there it was, the solution. I had ran out of disk quota. How can that be?
A quick look at the server, found the culprit, my ancient personal site was still there, just taking up space. RM did the trick and yes, everything works!

A few things I wonder:

  • why doesn’t WordPress provide better error messages? (Yeah, yeah, can’t get everything.)
  • How difficult is it to do even small things when you’re busy? (Too damn hard.)

Takeaway:

  • Always check the disk quota. Always. (Easier than checking everything else as I did.)

Facebook ads revisited

Long time no see, Facebook ads!

I recently stopped using Adblock Plus and thus saw ads at FB once again, oh the joy!
But hey, perhaps someone remembers my really, really old series of blog posts on FB ads? (Part 1, part 2 and part N, back from 2008 😮 ).

No?

Shame on you.

Anyway, I think it’s time to restart the series!

Below I present a selection of today’s ads, in the same format as years ago. (Title – Content – Relevance – Origin)

  1. Title:
    Uinti Tampere (“Swim Tampere”)
    Content:
    Picture of two small kids in swimming caps. Local swimming club’s activities.
    Relevance (to me):
    Relevant. My kids are of the age and yes, they have been attending swimming lessons.
    Origin:
    Finnish / Targeted to me based on my kids ages (?), my home town etc.
  2. Title:
    Olemme auki läpi kesän – vastaamo.fi
    Content:
    Picture of a multi-storey house. “Apua mielenterveys- ja käytöshäiriöihin myös kesällä.” Local psychiatrist’s office, ad.
    Relevance (to me):
    Well, not that relevant. I can sometimes be a tad on the crazy side, but that’s only sometimes.
    Origin:
    Finnish / I don’t how it’s targeted.
  3. Title:
    Powerslide Suomi / Nitronstore.fi
    Content:
    Pictures of inline race skates. Inline skate brands as list, link.
    Relevance (to me):
    Relevant, Inline skating is a dear hobby.
    Origin:
    Finnish / targeted based on my hobbies and groups (plus browsing history?)

Three examples today. What should I say?

Compared to 2008, ads are more relevant to me. There’s certainly a bigger amount of advertisers (and money!), even on the Finnish market.

Targeting principles are more obscure (imo) now at 2015 than they were eight years ago. Clicking the “Why I’m seeing this?” pops up the following:
One of the reasons you’re seeing this ad is because XYZ wants to reach people who are similar to their customers. We think you’re similar based on what you do on Facebook, such as the Pages you’ve liked and ads and posts you’ve clicked on.”

Well, ok.

Then there’s the “Ad preferences” – interesting! Click, click and a list:
fb_ad_prefThat’s a list of things I’m interested in. Let’s click the “Other”:
fb_ad_pref_otherOh, jolly good. I liked a page (which one? Can’t remember.)
Another test:
fb_ad_pref_motherhoodErrm, what? “Motherhood” – “based on what you do on Facebook”? I’m a dad of two, mom of none. Perhaps I do motherly things, don’t know…

And one more:
fb_ad_pref_alabamaIt’s the Alabama Agricultural and Mechanical University! I have no idea what’s the related page. Remains a mystery – don’t want to dig further;)

Ahem, let’s leave the list in peace now, shall we? Still a tad obscure, but better than used to be.

Summary?

Facebook Ads is a big business for Facebook nowadays and generates a lot of traffic. (More on the ads on Facebook’s own pages.)
Targeting is hard and sometimes not (do read this old article on hypertargeting ads on a roommate)
Doing ads is hard, also for Facebook. (Some bad, bad examples).
Revisiting old blog articles is fun. This I’ll continue doing;)

 

Kuistille, vasen jarru vaikuttaa etupyörään ja muuta sellaista.

Verkkokauppa on hieno asia. Suomalaisena liikuntaa harrastavana ihmisenä (valitettavasti) ulkomaisten verkkokauppojen runsaampi valikoima ja alhaisempi hinta ilahduttaa toistuvasti!

Olen vuosien varrella tilannut Wigglesta paljon tuotteita, lähinnä juoksuharrastukseeni liittyen. Tilausten joukkoon mahtuu myös yksi maantiepyörä.

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta voi kuulostaa vaikealta, etenkin toimittamisen suhteen. Noh, sitähän se ei ollut. Tilaus sisään loppuviikosta ja vajaassa viikossa erittäin suuressa pahvilaatikossa tullut mankeli oli lähimmässä postissa. Hienoa!

Alla kolme nopeaa nostoa liittyen pyöräni matkaan Briteistä Tampereelle ja sen ostoon.

Jaa toimiiko pyörä? Toimiihan se!

IMG_6407

Tapaus 1, käsijarru.

Wiggle on ainakin juuriltaan Isossa-Britanniassa sijaitseva kauppa. Pyörän tilaamiseen homma vaikutti yllättävästi; tilauksen yhteydessä kysyttiin kumpaan renkaaseen haluaisin vasemman käsijarrun vaikuttavan (vasemmanpuoleinen liikenne, nääs).

Brake set up

Customers should state in their order notes how they require their brakes to be set up. In the UK bikes are shipped as standard with the front brake on the right and rear on the left.

If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.

Pieni yksityiskohta, suuri vaikutus. Suomessa myytävissä pyörissä homma toimii juuri päin vastoin kuin UK:ssa.

Opetus numero 1 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja potentiaaliset ostajat. Mikäli tuotteeseen sisältyy pyörän jarrun kaltainen säädettävyys/säätö, kysy asiakkaalta! Ilmoita selkeästi mitä tapahtuu, mikäli asiakas ei anna tietoja (“If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.“).

Opetus numero 1 (ostajalle):

Haluaamasi tuotteeseen voi sisältyä ei-niin-kovin-itsestäänselviä ominaisuuksia tai seikkoja. Usko kauppiasta ja tutustu tuotteeseen kaupassa!

 

Tapaus 2, koko.

Polkupyörä on jännä kapistus. Vaimoni ei pysty ajamaan samankokoisella pyörällä kovin helposti kuin minä – enkä minä 185-senttisen ystäväni vekottimella. Pyöräkaupassa myyjä valitsee ja esittelee sopivan, mutta verkossa ei homma ihan vastaavasti toimikaan.

Onnistuin kuitenkin tilaamaan itselleni sopivan Giantin, kiitos toimivien koko-oppaiden. (Esimerkki Wigglestä jälleen kerran.).

wiggle-sizes

Opetus numero 2 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja ostajat! Mikäli tuotteessa on kokovaihtoehtoja, kerro asiakkalle selkeästi minkä kokoinen tuotteesi on ja minkä kokoisille se sopii. Ohjeista käyttämään mittanauhaa ja olemaan huolellinen. (Jaa miksi? Noh, säästää kummasti vaivaa ja aikaa vähentäessään palautuksia.)

Opetus numero 2 (ostajalle):

Käytä mittanauhaa, usko kokotaulukoihin ja kysy tarvittaessa! Olen tilannut liian usein pieniä käsineitä, isoja paitoja ja ties mitä. Miksi? Noh, ihan vain siksi etten ole jaksanut kaivaa mittanauhaa (ja kyllähän mä tiedän minkä kokoinen mä olen). Jep. jep.

 

Tapaus 3, toimittaminen.

Polkupyörä on iso ja painavahko tuote. Suomalaisena olen tottunut siihen, että postimaksu isolle ja painavalle tavaralle on käsittämättömän korkea eikä toimittaminen oikeastaan onnistu järkevästi. Useimmiten homma kuitenkin toimii mainiosti (kuten tässäkin tapauksessa!).

Postikulut” ilmoitetaan viimeistään ostoskorissa, pakkaamisesta kerrotaan selkeästi ja kaikki on kunnossa. Hieno homma.

Pieni tekninen yksityiskohta, suomalaisille melko tuntematon. Ostoskorissa pompsahtaa auki alla näkyvä valinta (“mihin haluat että paketti jätetään jos et ole kotona?”):
wiggle_please_leave_toJätettäiskös paketti siis kuistille, autotalliin vai naapurin Jaakolle? Hieno valinta, käytännössä (Suomessa) merkitys pieni. Muissa maissa ohjeena kuriirille todella toimiva, esim Saksassa yleinen käytäntö jättää naapurille mikäli et itse ole kotosalla. (Myös monen maan postilaitos tukee valintaa.)

Opetus numero 3 (kauppiaalle):

Kerro selkeästi miten, milloin ja mihin hintaan aiot tilauksen toimittaa. Kysy tarvittessa lisää tietoa asiakkaalta ja tarjoa monipuolisia vaihtoehtoja! Polkupyörä on mainio esimerkki tuotteesta, jonka tilaus verkkokaupasta on asiakkaalle henkisesti hankalaa – kannattaisi siis helpottaa tuskaa vähintään selkeillä ohjeilla.

Opetus numero 3 (ostajalle):

Tutustu toimitusehtoihin, vertaile ja valitse (itsellesi!) sopiva vaihtoehto. Kuriiritoimitus ei välttämättä ole paras vaihtoehto (vaikka nopein olisikin) – vaativat usein paikallaoloa tiettyyn aikaan.

 

Yhteenveto?

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta vaikutti aikanaan hurjalta, mutta olikin lopulta hurjan helppoa. Tästä(kin) kokemuksesta jotain oppineena:

  • Kauppiaana kannattaa kertoa asiakkaalle asioista mahdollisimman paljon: miten toimitat, milloin ja paljonko maksaa. Jos tuote on hankala, kysy – älä oleta!
  • Ostajana kannattaa tutustua ohjeisiin ja olla kriittinen. Kysy – älä oleta!

 

 

Julkkisdiili eli kuinka myydään tavaraa verkossa.

Keväällä 2013 esitettävässä Maikkarin Diili-ohjelmassa yhtenä tehtävänä oli perustaa verkkokauppa.

Alla virallinen teksti (lihavoinnit allekirjoittaneen):
“Kotisivukone-palvelulla rakennetuissa verkkokaupoissa myytiin Diilin kilpailijoiden hankkimia julkkisten ainutlaatuisia esineitä ja muita tuotteita. Kaikki myynnistä kertyneet rahat menevät suoraan julkkiskilpailijoiden valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Diilin kilpailijoihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin voit tutustua etukäteen Diilin omilla ohjelmasivuilla mtv3.fi/diili. Hyväntekeväisyysverkkokauppaan liittyvä jakso esitetään MTV3-kanavalla keväällä 2013 helmi-maaliskuussa. Silloin selviää miten verkkokaupat rakennettiin, millaisia haasteita tuotteiden haalimiseen liittyi ja paljonko rahaa hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä.” (Alfa-joukkueen kauppa, Toivo-joukkueen kauppa)

Tuolta vielä ylätason sivu:
http://diili.kotisivukone.fi/

Sitten itse asiaan. Aikanaan eräästä verkkokauppatilaisuudesta mieleen jäi kolme verkkokaupan menestystekijää eli:

  • tuote (tai valikoima)
  • hinta
  • brändi

Hinnan ei tarvise olla halvin ikinä (missään). Sen täytyy kuitenkin olla kohdallaan.

Brändi tuo luotettavuutta ja auttaa markkinoinnissa. Selvähän se.

Tuote? Niin, tuote. Valikoiman pitää olla kunnossa. Tuotekuvien tulee olla asiallisia (ja niitä tulisi olla riittävä määrä, useimmiten paljon). Tuotekuvausten tulee olla asiantuntevia, kertoa tuotteesta ja mielellään myös sen käytöstä (verkossa koekäyttö on harvemmin mahdollista).

Sitten se julkkisdiili. Muutama esimerkki kommentteineen alla:

 Esimerkki 1: Japa Levosen tuomarihousut.

Tuomarihousut

Julkkisdiili: Japa Levosen tuomarihousut

Niin, mitähän tähän sitten sanoisi? Myynnissä Japa Levosen tuomarihousut, hinta 800 euroa.
Ensimmäinen ajatukseni: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Toinen ajatuksen: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Kolmas ajatukseni: “Miksi nää maksaa 800 euroa”?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Itse olisin laittanut vaikka kuvan Japasta housut päällä tähän lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Japa Levonen on Googlen mukaan jääkiekkoerotuomari – tätä hyvin vähän kiakkoa seuraavana junttina en tiennyt, olisi voinut kertoa. Samaten tieto siitä onko housuja käytetty esimerkiksi Jokerit-HIFK -matsia tuomittaessa olisi varmasti nostanut ostoinnokkuuttani.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 800 euron hinta on käsittämättömän suuri. Paljonko uusi tuomarihousupari maksaa? Perusteluja, perusteluja. Julkkis tuo tähän tuotteeseen arvon; miksi ei tarkempaa tietoa?

Esimerkki 2:Uniikki Mannerheim-patsas!

Sitten myydään “uniikkia Mannerheim-patsasta”. Kuvassa vasemmalla on ilmeisesti kipsinen Mannerheim-patsas, keskellä hieman oikeamman näköinen patsas ja oikealla patsas ilman jalustaa. Taustalla on kuva Mannerheim-patsaasta (oikeasta siis). Hinta on edukas, 5000 eur!
Mikä näistä maksaa sen viistonnia?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Otsikossa ja tekstissä puhutaan patsaasta, kuvassa on kolme patsasta. Minkähän näistä sattuisi saamaan 5 tontulla? Itse olisi laittanut tarkemman kuvan siitä ihan oikeasta ostettavasta patsaasta fiilistelykuvien lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Kuvassa vasemmalla on kipsinen patsas, onko patsas kipsiä? Onko se metallia? Kuinka iso se on? 5-metrinen patsas ei mahdu meillä olohuoneeseen, pitäisi laittaa pihaan omenapuiden väliin.
    Itse olisin kertonut ainakin patsaan materiaalin, koon ja valmistajan/taiteilijan. Miksi patsas on “uniikki”? Arvo syntyy tarinasta ja yksilöllisyydestä, nyt sitä ei ole hyödynnetty yhtään.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 5000 euron hinta on käsittämättömän suuri. Viisi tonnia kipsistä on melko paljon, paitsi jos Picasso tai joku muu kuuluisa taiteilja on kipsin muotoillut (jos patsas on kipsiä). Valmistajatieto, uniikkiuden perustelu ja edes perustavaa laatua olevat tiedot patsaasta olisivat auttaneet kovasti ostopäätöstä!

Esimerkki 3: Sachan opastettu punavuori kierros

Sachan opastettu kierros Punavuoressa

Saschan opastettu kierros Punavuoressa. Tämä itse asiassa jopa hieman houkuttaisikin; tuotetiedosta saa jonkin käsityksen ostettavasta asiasta ja “parta pirtelö biiffissä” kuulostaa mielenkiintoiselta! Hintakaan ei ole niin hirvittävä kuin muissa ja voidaan jopa perustella jollakin. Kirjoitusvirheet haittaavat lukemista, mutta elämä on.
Tosin en tiedä kuka Sacha on, mutta kai se joku julkkis on sekin.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen, mutta tuote on periaatteessa palvelutuote joten kuva lähinnä luo tunnelmaa. Kuva lienee otettu Punavuoresta, mutta mikä ihme on keskellä kuvaa oleva valkoinen tanko? Mahtaakohan kuva olla nettikamerasta, kenties. Itse olisin ottanut paremman kuvan Punavuoresta tai sitten korvannut sen kuvalla iloisista ihmisistä istumassa ravintolapöydässä. Sachasta olisin myös laittanut kuvan – nyt jäi epäselväksi kenestä mahtaa olla kyse.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Punavuorikierroksen tapauksessa meille jopa selviää tuotteen sisältö (opastettu kierros, illallinen ja partapirtelö) kolmelle henkilölle. Hienoa! Queenistä ja Biiffistä olisi varmaankin voinut kertoa vähän enemmänkin, samaten laajentaa opastetun kierroksen kuvausta (käydäänkö kurkistamassa kaikki parhaat kaupat? Näytetäänkö missä paikallisjulkkikset asuvat?). Sachaa olisi varmaankin julkkiksena voinut hehkuttaa enemmänkin – ei ole kovin tuttu herra minulle. Miinus siitä että kierroksen pituutta ei määritellä missään; kestääkö tämä päivän, kaksi vai kolme? Selvitäänkö parilla tunnilla?
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). 1000 euroa saattaa olla hieman yläkanttiin mutta ensimmäistä kertaa linjassa edes hiukan tuotteen kanssa. Illallinen neljälle henkilölle henkilölle juomineen kaikkineen partapirtelön kera maksaa jo sekin jonkin verran. Rundista olisi voinut kertoa enemmänkin, samaten julkkista voinut hehkuttaa jotta hinnan olisi saanut perusteltua.

Yhteenveto:

Julkkisdiilin kilpailijat eivät ole verkkokaupan ammattilaisia, mutta ainakin osa heistä on myynyt ammatikseen jossain uransa vaiheessa. Kasvokkain tapahtuva perinteinen myynti on kuitenkin eri laji kuin verkkomyynti ja vaatii erilaisia taitoja.

Lopputulos on kaiken kaikkiaan melko huono; tuotteiden hintoja ei ole perusteltu, kuvat ovat suttuisia eikä tuotetiedoista saa käsitystä siitä mitä olisi ostamassa. Julkkisten julkisuusarvoa ei ole käytännössä hyödynnetty (yhtään).

Oma veikkaukseni tehtävässä kerätyn rahan määrästä:
eipä sitä juuri tullut.

Ulkopuolisena on helppo leukailla ja röpästellä. Uskoisin että Diilin kilpailijat tekivät parhaansa annetuilla resursseilla ja aikataululla. Me muut verkkokaupan parissa työskentelevät sen sijaan voimme ottaa opiksemme ja myydä Japa Levosen housut edes hieman paremmin.

Nokia (Yet Again) Chosen as “Best Web Page in Finland”

Last February I wrote about Nokia’s site chosen as “Best Web Page in Finland“.

I was skeptical then and I’m skeptical now as the same media, Digitoday, publishes almost the same piece of news. Except that the company who did the research is different.
(Article from other source in English)

At march it was Webmark who did the research, now it’s Blue White Partners.

Anyhoo.

Article (in Finnish) claims that “Blue White Partners went through over thousand Finnish corporate web sites evaluating their marketing efficiency“. Jolly good.

Marketing efficiency?
Over thousand corporate web sites?

Hmm.

Well, as I last time learned, our journalists can be quite busy sometimes. So off to BW Partners we go to find the press release!
And yes, there it is ( press release as .pdf)

Whee, this is nice.
According to press release,  methodology of the said research is based on “an average efficiency to attract visitors and turn them into customers, based on hundreds of thousands web sites evaluated“.

Errm, what?

And how the hell does one measure that?
And hundreds of thousands web sites evaluated?

Hmm.

Hey, there’s even more!
Again the Press Release states that “the average Blue White Score for Finnish Companies” (sic!) ” is  42, still below the international average of 50″. Now, Nokia, the front-seat student of all Finnish web sites, scores 99,8 and release states “which means that only 0,2 % of companies worldwide have as good or better web site as Nokia“.

Phee.

It seems that the rating goes from 0 to 100, 0 being the lowest score and 100 the highest. 100 obviously means “The Best”, there is no better and 0 that there is no worse site. (Please do correct me about the rating  if I’m wrong)

The top-100 list for Finnish companies can be viewed at BW Partners Web site. All sites, listed in order of ranking, followed by score and change since the last evaluation.
(Small side note: depending on source about 8 % of (Finnish) men are red-green colour blind. If someone wants to indicate something, let’s take change, with colours, do use some other colours than red and green. Or better, don’t use colours alone, use something else. Like a minus-sign in front of negative changes?)

Anyhow, forward.

What’s nice is that I can purchase the evaluation report for only 295 eur!

Pretty cheap, isn’t it?

Conclusion and remarks

As such the evaluation portrayed here is worthless (at least to me). I don’t know the methodology,  I don’t know the sample and so on.

Perhaps they’ll tell in the 295eur-report the following facts left missing in the press release and articles:

  1. Exact size of the sample (“over thousand” is not that exact, you know. 1001 is over thousand, isn’t it?)
  2. Methods of evaluation (“average efficiency to attract visitors ” and so forth is not that convincing)
  3. Sites Sampled (“over thousand Finnish corporate web sites” doesn’t tell that much.)
  4. Pages Sampled from every site or the algorithm for selecting the sample (did they evaluate only the front page or what? Did they start from the root and continue to leafs?)

Most likely the evaluation will be covered heavily by Finnish media, which is somehow sad.

Still waiting for the first proper “Best Web Site in Finland” evaluation.
I’m not holding my breath, though.

(Usual disclaimers apply; I do realize that evaluation methodology can be a trade secret, as well as other data. I also realize that business is business and everyone must make a living. )

[Edit 15.45, Arctic Startup has written about the first evaluation done by BW Partners. According to linked article the evaluation score is “is made by investigating content semantics, language, search engine rank and index, and presence in social media.”]

Whiteflash and Google keywords

I saved a link to my delicious -account about the latest Facebook phishing scam, “wwww whiteflash be” a few days ago.

Why?

I got a message from an old buddy of mine who hasn’t done any activity at Facebook for the last 4 months or so (that’s what kids do, mind you).
It naturally raised my suspicions and yes, it’s a phishing site designed to look like Facebook’s login page.

Don’t go there.

Anyway, being a little snot for statistics I went through my user stats today and found out that most people during last days came here looking for above mentioned scam.  Nice SEO, not nice for Facebook users to always try these things.

(My original Google result was this blog.)