Iso ja pieni nappi, iso hätä ja pieni hätä.

Olenkohan minä ainoa laatuani?

Kenties.

Siis ainoa, jota on joskus askarruttanut wc-istuimen eli vessanpönton kaksi nappia. Kuva alla, vohkittu Taloon.com:ista (Ido)

painonappi_ido_pieni_69084_kiiltava_valkoinen_pyoreat_napit

Onhan se kai ihan selvä juttu: 
Pieni nappi, pieni hätä.
Iso nappi, iso hätä.

Ihan intuitiivista, eikö?

Mutta joo, se askarruttava puoli:
eikö ihminen noin luontaisesti paina ennemmin sitä isompaa nappia? Pienempi nappi on, niin, pienempi!
Vaikeampi osua. Herättää vähemmän huomiota. Käytetään harvemmin?

Paitsi ettei sitä varmaankaan käytetä harvemmin ja kyllä siihen olisi ihan hyvä osua aika usein!

Faktalaatikko (Idon sivun alalaidasta):

Kaksoishuuhtelu Seven D WC on taloudellinen ja ympäristöystävällinen. WC on varustettu 2:lla huuhtelumahdollisuudella. Iso huuhtelu toimii n. 4 litralla, ja pieni huuhtelu n. 2,5 litralla. Huuhtelu 4 litralla on hyväksytty asuntokäyttöön. Mikäli WC:tä käytetään julkisten laitosten saniteettitiloissa, on iso huuhtelu säädettävä 6 litraan.

Iso huuhtelu käyttää kyseisen pöntön kohdalla 4 litraa vettä, pieni 2,5 litraa. Pientä kannattaa käyttää, eikö?

Mutta niin.

Jo lapsena opittua?

Iso hätä ja pieni hätä. Niinhän sitä sanotaan, eikö?
Pieni hätä on se nopealla huuhtaisulla hoidettava, isompi vaatii isomman huuhtelun ja kenties vessaharjaa perään (“ei saa jäädä jarrutusjälkiä“).

Iso hätä, iso nappi. Pieni hätä, pieni nappi.

Hyvä muistisääntö!

Hyvä on, hyvä on.

Lienen ainoa, jota asia askarruttaa.
Ei muuta, hajaantukaa.

 

Kädet puuskassa vai leukaa sivellen?

Sosiaalisessa mediassa kuva on tärkeä. Jopa niin tärkeä, että sen juuri oikean profiilikuvan ottamiseen käytetään aikaa merkittävän paljon. (Kaikki teini-ikäisten vanhemmat tietävät kuinka pitkään sitä aikaa saa kulumaan yhden onnistuneen otoksen metsästykseen.)

Itse edustin joskus Facebookin alkuaikoina tylsää ja asiallista linjaa, useimmiten. Alla esimerkki:
217698_6068496708_2527_nEi ihmeellinen, vanhan liiton selfie.

Facebook, Twitter ja muut some-palvelut kalpenevat kuitenkin LinkedIn-palvelun edessä. Muissa palveluissa ollaan enemmän tai vähemmän yksityishenkilöinä, LI:ssa työpersoona päällä.

Sopivan LinkedIn-kuvan valintaan onkin sitten ohjeita. Paljon ohjeita. Erittäin paljon ohjeita. (Ja vielä lisää.)

Mitä niissä ohjeissa sitten oikein lukee?
Kiteytettynä noin viiteen kohtaan:

  1. Hymyile
  2. Pukeudu asianmukaisesti (eli sellaisiin vaatteisiin joita saattaisit työyhteyksissä käyttää)
  3. Näytä itseltäsi (yllätys!)
  4. Taustan pitäisi olla selkeä, ei liian levoton (ihme!)
  5. Valitse sopivan kokoinen kuva, ei liian pieni eikä liian iso. Kasvojen pitäisi olla pääosassa. (Tosin toisiakin mielipiteitä löytyy!)

Helppoa, eikö totta?

Onhan se. Alla oma otokseni. Melko hyvä?
2015-10-02 15.11.27Noh, totuuden nimissä homma ei ole helppo ja minusta ei kannata ottaa mallia.

Sen sijaan mallia kannattaa ottaa Steve Jobsin klassisesta kuvasta, jossa leukaa sivellään niin maan vimmatusti:

By www.kuvapalvelu.com

By www.kuvapalvelu.com

Eihän Steve voi olla väärässä, eihän?

No ei voi, ei.
(Sori ystäväni, jouduitte mallinukeiksi. Enempää ei jaksanut kaivella.)
leuatMyöskään UKK ei voi olla väärässä. Kädet puuskassa näyttää kenties itsevarmalta (ja auktoriteetilta), kenties varautuneelta. (Katleenan kirjoitus aihetta sivuten.). Urho näytti ainakin hyvältä, eikö vain? (Kuva Danske Bankilta.)

kekkonen

Tsekatkaa tätä lyhyttä LI-kavalkaadia – Keppos-sedässä on tyyliä.

kadet_puuskassa

Eikö?

Irvailu sikseen! Eihän tämä niin vaikeaa ole kuin olen kuvitellut. Tai ainakin toivon niin.

Loppuun vielä ei välttämättä aivan ohjeiden mukainen kuva LinkedIn-palvelua varten. Leukaa ei sivellä onneksi tälläkään kertaa:) (Kiitos Maksuturvalle!)_MG_9664.

 

 

Aino, sähköposti ja yhdys Sanat.

Sain postia. Aino tarjoaa palveluitaan eli “2-3 lauseen ja linkin lisäämistä sivuilleni vuodeksi“.

aino_terveiset

Enää pitäisi selvittää
a) miksi minä haluaisin että Ainon edustama “netti media toimisto” lisää sivuilleni sisältöä (=mitä minä tästä hyödyn. Eikös tämä ole myynnin perusasia, pitäisi perustella asiakkaalle koituva hyöty?)
b) miksi tämä viesti “kuullostaisi” hyvältä (keskustelua kuulostaa <–> kuullostaa löytyy googlesta yllin kyllin, Kielitoimiston artikkeli)
c) .. ja miksi lähettäisin listan “mahdollisista muista omistamistani sivuista Ainolle”. (eikö se voi itse ottaa selvää?)
d) … ja pitäisikö minun maksaa sovittu hinta vai maksaisiko Ainon toimisto sen?

Luottamusta netti media toimistoon ei varsinaisesti lisää yhdys Sanojen osaamisen lisäksi Ainon muotoa @gmail.com oleva sähköpostiosoite, Ai niin, muistinko mainita ettei intter Netti Sivutkaan ole aivan kunnossa? (Kts kuvakaappaus alla.)

aino_sivut

Tai siis, enhän minä tiedä ovatko sivut kunnossa. Ei huvittanut käydä katsomassa sertifikaattiongelmien takia.

Tästä opin:

Mikäli haluaisin myydä palveluitani sähköpostilla, huolehtisin seuraavista:

  1. Kieliasu on suurin piirtein kunnossa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, mutta jos ne yhdys Sanat nyt kuitenkin.
  2. Perustelisin asiakkaalle mitä hyötyä tarjoamastani ratkaisusta on. (Esim näin: “Kun lisäämme linkin ja pari lausetta sivuillesi voit saada jopa 200 euron kuukausitulot tekemättä mitään.” –> Tämä tosin olisi johtanut postin välittömään päätymiseen spämmiin)
  3. Huolehtisin, että tekniset asiat (kuten sivuston SSL-sertfikaatti) ovat kunnossa.
Ei mulla muuta, jatkakaa.

Kuistille, vasen jarru vaikuttaa etupyörään ja muuta sellaista.

Verkkokauppa on hieno asia. Suomalaisena liikuntaa harrastavana ihmisenä (valitettavasti) ulkomaisten verkkokauppojen runsaampi valikoima ja alhaisempi hinta ilahduttaa toistuvasti!

Olen vuosien varrella tilannut Wigglesta paljon tuotteita, lähinnä juoksuharrastukseeni liittyen. Tilausten joukkoon mahtuu myös yksi maantiepyörä.

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta voi kuulostaa vaikealta, etenkin toimittamisen suhteen. Noh, sitähän se ei ollut. Tilaus sisään loppuviikosta ja vajaassa viikossa erittäin suuressa pahvilaatikossa tullut mankeli oli lähimmässä postissa. Hienoa!

Alla kolme nopeaa nostoa liittyen pyöräni matkaan Briteistä Tampereelle ja sen ostoon.

Jaa toimiiko pyörä? Toimiihan se!

IMG_6407

Tapaus 1, käsijarru.

Wiggle on ainakin juuriltaan Isossa-Britanniassa sijaitseva kauppa. Pyörän tilaamiseen homma vaikutti yllättävästi; tilauksen yhteydessä kysyttiin kumpaan renkaaseen haluaisin vasemman käsijarrun vaikuttavan (vasemmanpuoleinen liikenne, nääs).

Brake set up

Customers should state in their order notes how they require their brakes to be set up. In the UK bikes are shipped as standard with the front brake on the right and rear on the left.

If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.

Pieni yksityiskohta, suuri vaikutus. Suomessa myytävissä pyörissä homma toimii juuri päin vastoin kuin UK:ssa.

Opetus numero 1 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja potentiaaliset ostajat. Mikäli tuotteeseen sisältyy pyörän jarrun kaltainen säädettävyys/säätö, kysy asiakkaalta! Ilmoita selkeästi mitä tapahtuu, mikäli asiakas ei anna tietoja (“If we are not informed of your preferences we will have to call you to confirm this which may cause a delay.“).

Opetus numero 1 (ostajalle):

Haluaamasi tuotteeseen voi sisältyä ei-niin-kovin-itsestäänselviä ominaisuuksia tai seikkoja. Usko kauppiasta ja tutustu tuotteeseen kaupassa!

 

Tapaus 2, koko.

Polkupyörä on jännä kapistus. Vaimoni ei pysty ajamaan samankokoisella pyörällä kovin helposti kuin minä – enkä minä 185-senttisen ystäväni vekottimella. Pyöräkaupassa myyjä valitsee ja esittelee sopivan, mutta verkossa ei homma ihan vastaavasti toimikaan.

Onnistuin kuitenkin tilaamaan itselleni sopivan Giantin, kiitos toimivien koko-oppaiden. (Esimerkki Wigglestä jälleen kerran.).

wiggle-sizes

Opetus numero 2 (kauppiaalle):

Tunne tuotteesi ja ostajat! Mikäli tuotteessa on kokovaihtoehtoja, kerro asiakkalle selkeästi minkä kokoinen tuotteesi on ja minkä kokoisille se sopii. Ohjeista käyttämään mittanauhaa ja olemaan huolellinen. (Jaa miksi? Noh, säästää kummasti vaivaa ja aikaa vähentäessään palautuksia.)

Opetus numero 2 (ostajalle):

Käytä mittanauhaa, usko kokotaulukoihin ja kysy tarvittaessa! Olen tilannut liian usein pieniä käsineitä, isoja paitoja ja ties mitä. Miksi? Noh, ihan vain siksi etten ole jaksanut kaivaa mittanauhaa (ja kyllähän mä tiedän minkä kokoinen mä olen). Jep. jep.

 

Tapaus 3, toimittaminen.

Polkupyörä on iso ja painavahko tuote. Suomalaisena olen tottunut siihen, että postimaksu isolle ja painavalle tavaralle on käsittämättömän korkea eikä toimittaminen oikeastaan onnistu järkevästi. Useimmiten homma kuitenkin toimii mainiosti (kuten tässäkin tapauksessa!).

Postikulut” ilmoitetaan viimeistään ostoskorissa, pakkaamisesta kerrotaan selkeästi ja kaikki on kunnossa. Hieno homma.

Pieni tekninen yksityiskohta, suomalaisille melko tuntematon. Ostoskorissa pompsahtaa auki alla näkyvä valinta (“mihin haluat että paketti jätetään jos et ole kotona?”):
wiggle_please_leave_toJätettäiskös paketti siis kuistille, autotalliin vai naapurin Jaakolle? Hieno valinta, käytännössä (Suomessa) merkitys pieni. Muissa maissa ohjeena kuriirille todella toimiva, esim Saksassa yleinen käytäntö jättää naapurille mikäli et itse ole kotosalla. (Myös monen maan postilaitos tukee valintaa.)

Opetus numero 3 (kauppiaalle):

Kerro selkeästi miten, milloin ja mihin hintaan aiot tilauksen toimittaa. Kysy tarvittessa lisää tietoa asiakkaalta ja tarjoa monipuolisia vaihtoehtoja! Polkupyörä on mainio esimerkki tuotteesta, jonka tilaus verkkokaupasta on asiakkaalle henkisesti hankalaa – kannattaisi siis helpottaa tuskaa vähintään selkeillä ohjeilla.

Opetus numero 3 (ostajalle):

Tutustu toimitusehtoihin, vertaile ja valitse (itsellesi!) sopiva vaihtoehto. Kuriiritoimitus ei välttämättä ole paras vaihtoehto (vaikka nopein olisikin) – vaativat usein paikallaoloa tiettyyn aikaan.

 

Yhteenveto?

Pyörän tilaaminen verkkokaupasta vaikutti aikanaan hurjalta, mutta olikin lopulta hurjan helppoa. Tästä(kin) kokemuksesta jotain oppineena:

  • Kauppiaana kannattaa kertoa asiakkaalle asioista mahdollisimman paljon: miten toimitat, milloin ja paljonko maksaa. Jos tuote on hankala, kysy – älä oleta!
  • Ostajana kannattaa tutustua ohjeisiin ja olla kriittinen. Kysy – älä oleta!

 

 

Saavutettavuudesta (eli rahan ylistys)

Pääseekö vanhoista työasioista ikinä eroon?

Ehkä.

Ehkä ei.

Saavutettavuus, vanha (apinan) leipäpuuni kiehtoo jollain tavalla edelleen.

Olen määritellyt diplomityössäni (2006) sivukaupalla saavutettavuutta ja vääntänyt sen suhteestä esteettömyyteen. Pointit edelleen valideja, esteettömyys poistaa esteitä ja saavutettavuus mahdollistaa. Pieniä semanttisia eroja, käytännön ero erittäin suuri.

“Merkittävin (joskaan ei kovin suuri) ero saavutettavuuden ja esteettömyyden välille määritelmän tasolla muodostuukin juuri näkökulmasta; saavutettavuus mahdollistaa, esteettömyys poistaa. Molempien tavoitteena on tietenkin sama; turvata yhtäläiset mahdollisuudet eri ominaisuuksilla varustetuille henkilöille. Esteettömyys pyrkii ottamaan huomioon tiettyjen erityisryhmien tarpeet saavutettavuuden tähdätessä siihen (esim. [Stakes 2002]), että käyttö olisi mahdollista kaikille. [Sanastokeskus TSK 2005] Esteettömyyden perinteisten määritelmien mukaan näkökulma on yleisestä yksittäiseen kun taas saavutettavuudessa pyritään yksittäisestä yleiseen.”

(Lihavoinnit tehty jälkikäteen)

 

Esteettömyys on perinteisesti ollut erilaisten erityisryhmien ja etujärjestöjen kielenkäytössä viihtynyt termi, saavutettavuus on hieman uudempi tulokas (ja teknisemmässä, it-ympäristössä viihtyvä käsite).

Onko termillä sitten väliä?

Mielestäni on.

A rose by any other name would smell as sweet

Lienee selvää, että verkkopalvelut ovat minulle aina saavutettavia, eivät esteettömiä.

Hyvä niin.

Kysymys:
Olisivatko rakentamiseen ja (mahdollisesti) erityisryhmien tarpeisiin liittyvät rakennusmääräykset niin tiukka paikka ihmisille mikäli ei puhuttaisi “esteettömästä rakentamisesta” (vaan “saavutettavasta rakentamisesta”)?

Jospa ei perusteltaisikaan vaatimuksia kylpyhuoneiden pyörätuolipääsystä esteettömyydellä ja erityisryhmillä, vaan väestön ikääntymisellä ja sillä että asunnosta saa tulevaisuudessa paremman hinnan? (=Asunto sopii kaikille ryhmille ja kuka tahansa voi sen ostaa = laajempi ostajakunta.)

Olisikohan Bruce Oreckille uponnut paremmin saavutettava rakentaminen kuin esteetön? (Lue HeSarin vanha juttu: Suurlähettiläs Oreck haluaa pienempiä oviaukkoja – esteettömyys­säädöksiin saattaa tulla muutoksia)

Mitäs jos perustelu ei olisikaan se, että “tämä on erityisryhmille parempi” tai “teemme tämän koska laki vaatii” vaan “teemme tämän, koska sopii useammalle = useampi voi käyttää palveluamme = saamme enemmän rahaa“?

Tavallaan radikaali ajatus ja tavallaan ei. Kuten eräs saavutettavuuspiireissä (esteettömyyspiireissä?) kohtuullisen tunnettu henkilö takavuosina totesi:
“Samaa rahaa me kaikki käytetään.”

Ehkä hieman ahdasmielinen ja kovin tekninen lähestymistapa, mutta itse uskon euron (tai dollarin) ihmeelliseen voimaan – jopa positiivisessa mielessä. 

Selvitys: Esteettömyys nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin (HS, 15.12.2014):
Kalleimpia esteettömyyskorjauksia ovat hissien jälkiasennukset. Selvityksessä arvioidaan, että ilman avustuksia hissi maksaa 125 000–250 000 euroa porraskäytävää kohden.”

Pakko kysyä vielä kerran; olisiko vaikutelma ollut erilainen jos otsikko olisi kuulunut näin:
Selvitys: Saavutettava rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.
Tai vielä mieluummin:
Selvitys: Kaikille sopiva rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.

Pakollinen juustoinen lopetus:
Ei rakenneta esteitä niitä poistaaksemme – saavutetaan yhdessä?

VR, arvonlisävero ja “hintoja ei ole nostettu”

VR, oi VR.
Käytän palveluksiasi lähes päivittäin työmatkallani.
VR, oi VR.
Olen melko tyytyväinen siihen mitä saan vastineeksi matkasta maksamalleni rahalle.
VR, oi VR.
Silti aina välillä vituttaa.

Arvonlisävero (ALV) nostettiin tunnetusti vuoden 2013 alusta 24 prosenttiin. Vanha ALV oli 23 prosenttia (vastaavasti 9–>10 ja 13–>14).
Järkeilin itsekseni hintavaikutusta. Eikös se pitäisi olla prosentti?

VR, oi VR.

Ei tietenkään ole.

Alla katkelma usein kysytyistä kysymyksistä VR:n sivuilta:
Miksi junalipun hinta tutulla reitillä on noussut? Onko kaikkien lippujen hintaa nostettu?
Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty. Tarjolla on erihintaisia lippuja, joilla on erilaiset myyntiehdot. Liput hinnoitellaan todellisen, kuljetun matkan mukaan ja hinta saattaa vaihdella, jos kohteeseen voi matkustaa vaihtoehtoisia reittejä. Lippu-uudistuksen myötä tarjolla on jokaiselle yhteysvälille erihintaisia lippuja. Ostamalla Ennakkolipun hyvissä ajoin verkkokaupasta matkan hinta on hyvin edullinen verrattuna aiempaan kiinteähintaiseen junalippuun.
(http://www.vr.fi/fi/index/junaliput/useinkysyttya_35.html)

“Yleistä hinnankorotusta ei ole tehty”.Ahaa, selvä.

Lasketaanpa hieman:
Käyttämäni lipun hinta 2012 oli 16,54 eur per lippu.
Sen hinta 2013 on 17,28 euroa.
Nopealla laskutoimituksella hintaa on nostettu noin 4,3 prosenttia.

Mikäli yleistä hinnankorotusta ei ole tehty (kuten UKK:ssa lukee), on hinta sitten vanha hinta + korotettu arvonlisävero.

Näin se ei kuitenkaan nyt sitten ole.

Ja sieltähän se löytyy, päivitetty melkein heti sen jälkeen kun asiasta VR:lle ensimmäisen kerran reklamoin (eli 2.1.2013):
Junalippujen hintoihin muutoksia

Junalippujen hintoihin on tullut muutoksia 1.1.2013 alkaen. Junalippujen hinnat kotimaan kaukoliikenteessä ja VR:n vyöhykeliikenteessä ovat nousseet keskimäärin 4,5 prosenttia. Hintamuutos johtuu yleisen kustannustason noususta sekä arvonlisäveron korotuksesta.”

(http://www.vrgroup.fi/fi/vakiolinkit/VR-konsernitiedottaa/news_20130102104233.html)

VR, oi VR.
Miksi nostat hintoja siitä etukäteen ilmoittamatta aina tammikuun ensimmäisenä?
Tai noh, ehkä et aina.
Olihan tämä vasta toinen vuosi peräkkäin kun käytän jatkuvasta palveluitasi ja huomaan asian nopeasti.
Ei saa yleistää.

VR, oi VR.
Miksi väität ettei yleistä hinnankorotusta ei ole tehty kun se on todistettavasti kuitenkin tehty?

VR, oi VR.
Miksi et tiedota asiasta etukäteen?
(Päivä korotuksen jälkeen ei ole etukäteen.)
Moni kanta-asiakkaistasi (minä mukaan lukien) haluaisi ostaa lippuja varastoon vanhalla hinnalla.
Muutoksesta kertominen olis, niinku asiakaspalvelua. Tuottais tyytyväisempiä asiakkaita. Niinku.

VR, oi VR.
Noin vuosi sitten tiedotitte yleisestä hinnankorotuksesta 27.12. Selititte vastineessanne reklamaatiooni että “tiedotus oli hukkunut tapaninpäivän myrskyn tiedotuksen alle“, pahoittelitte kovasti ja annoitte muistaakseni kymmenen euron junasetelin.
Kiitin ja käytin kymmenen euron setelin – yllättäen – junamatkaani.

Tänä jouluna ei myrskynnyt.
Junat olivat ajoissa.
Pyhät olivat toki pitkät.
Onko selitys tällä kertaa eri?

Ihanasti vastausta odotellen,
vakituinen matkailija.

Verokorttilaskuri eli web-analytiikkaa kannattaa seurata.

Yritin tässä aikani kulukseni etsiä verokorttilaskuria Intter Netistä. Piti nääs päästä laskemaan mikä se veroprosentti olis ja kaikkea muuta sellaista.

Tökötin Googleen hakusanan “verokorttilaskuri”.
Sain tuloksena tukun linkkejä keskustelupalstoille ja ensimmäisenä linkkinä verottajan kilometrin mittaisen sivun ennakonpidätyksen toimittamisesta.

Kiroilun ja kevyen googlailun jälkeen tajusin käyttäneeni väärää hakusanaa! Minun olisi pitänyt hakea sanalla “veroprosenttilaskuri” ja avot!

Sieltä se pullahti.

Keskusteluista päätellen en ole ainoa, joka on yrittänyt hakua väärällä termillä. Kyllähän se nyt tietenkin pitäisi tietää että puhutaan veroprosenttilaskurista, sehän on selvä.

Tarinan opetus?

Kannattaa käyttää web-analytiikkaa hyväkseen. Mikäli sivustollesi tai sisältöösi tullaan jatkuvasti hämärillä hakusanoilla kannattaa sisältö lukea huolellisesti läpi ja miettiä pitäisikö hakusanan vähintäänkin olla osa sisältöä. Sen jälkeen kannattanee tehdä pieni hakuharjoitus sillä hämärällä hakutermillä (ja toivoa että sivusto löytyy).
Sen jälkeen voikin sitten miettiä onko se itse keksitty termi (“verokorttilaskuri” vs “veroprosenttilaskuri”) se ainoa oikea.

En minä ole ainoa asiaa eri termillä kutsuva ihminen, enhän?