Verokorttilaskuri eli web-analytiikkaa kannattaa seurata.

Yritin tässä aikani kulukseni etsiä verokorttilaskuria Intter Netistä. Piti nääs päästä laskemaan mikä se veroprosentti olis ja kaikkea muuta sellaista.

Tökötin Googleen hakusanan “verokorttilaskuri”.
Sain tuloksena tukun linkkejä keskustelupalstoille ja ensimmäisenä linkkinä verottajan kilometrin mittaisen sivun ennakonpidätyksen toimittamisesta.

Kiroilun ja kevyen googlailun jälkeen tajusin käyttäneeni väärää hakusanaa! Minun olisi pitänyt hakea sanalla “veroprosenttilaskuri” ja avot!

Sieltä se pullahti.

Keskusteluista päätellen en ole ainoa, joka on yrittänyt hakua väärällä termillä. Kyllähän se nyt tietenkin pitäisi tietää että puhutaan veroprosenttilaskurista, sehän on selvä.

Tarinan opetus?

Kannattaa käyttää web-analytiikkaa hyväkseen. Mikäli sivustollesi tai sisältöösi tullaan jatkuvasti hämärillä hakusanoilla kannattaa sisältö lukea huolellisesti läpi ja miettiä pitäisikö hakusanan vähintäänkin olla osa sisältöä. Sen jälkeen kannattanee tehdä pieni hakuharjoitus sillä hämärällä hakutermillä (ja toivoa että sivusto löytyy).
Sen jälkeen voikin sitten miettiä onko se itse keksitty termi (“verokorttilaskuri” vs “veroprosenttilaskuri”) se ainoa oikea.

En minä ole ainoa asiaa eri termillä kutsuva ihminen, enhän?

Sade (eli oma kertomukseni luistelusta lajina)

Sade.
Taukoamaton sade.
Vettä, lunta, räntää.

Siltä tuntuu välillä muistellessani omaa aktiivista luisteluaikaani.Ilkka luistelemassa Pyynikin kentällä.

Ensimmäinen harjoitus johon osallistuin, kesällä 1990;
satoi vettä kaatamalla.
Valmentaja toivoi että tulisin silti seuraaviinkin reeneihin (“ei aina sada vettä, mutta kyllä me sateellakin reenataan“).
Minä tulin.
Ei satanut.

Pispalan portaat, useita vuosia myöhemmin, useiden vuosien kuluessa.
Sataa vettä.
Ei aina sada, mutta useimmiten.
Muistoissa ainakin.

Portaita juostaan ylös, ylös.
Alas tullaan hiljaa, palautellaan.
Ylös, ylös.
Viimeiset portaat; maalisuora. Kuvittele kilpakaveri rinnalle, viimeisillä voimillasi luistelet ohi.
Ylös.
Maaliin!

Pärnävaara, Liperi, 1994. Rullaluistelun SM-kilpailut.
Sataa vettä.

Luistelen ohi valmentajani ja huoltajana toimivan isäni:
Vielä yksi kierros! Se on viimeinen!“.
Sataa vettä.
Voitan.
Palkintojenjako myöhemmin videolla.
Nuori, hontelo minä nousee palkintopallille. Kädet arasti kohti taivasta.
Sataa vettä.

2009. Aktiiviura on ohi, Lukonmäki kutsuu.
Rullaluistimet humisevat tutusti alla, maisema vaihtuu.
Salama välähtää selkäni takana.
Oliko se kamera?
Ehkä.
Mäki häämöttää edessä; vielä viimeiset metrit. Reisissä hapottaa, viimein loppu.
Takanani keskustan yllä välkkyy.
Sataa vettä.

Tule nyt vielä reeneihin, ei aina sada vettä.
Minä tulin.
Ei satanut.
Ihan aina.

Julkaistu kasvattajaseurani Tampereen Sisun 50-v juhlakirjassa “Kunniakirja”
(Taina Kanerva, 2010).

Julkkisdiili eli kuinka myydään tavaraa verkossa.

Keväällä 2013 esitettävässä Maikkarin Diili-ohjelmassa yhtenä tehtävänä oli perustaa verkkokauppa.

Alla virallinen teksti (lihavoinnit allekirjoittaneen):
“Kotisivukone-palvelulla rakennetuissa verkkokaupoissa myytiin Diilin kilpailijoiden hankkimia julkkisten ainutlaatuisia esineitä ja muita tuotteita. Kaikki myynnistä kertyneet rahat menevät suoraan julkkiskilpailijoiden valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Diilin kilpailijoihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin voit tutustua etukäteen Diilin omilla ohjelmasivuilla mtv3.fi/diili. Hyväntekeväisyysverkkokauppaan liittyvä jakso esitetään MTV3-kanavalla keväällä 2013 helmi-maaliskuussa. Silloin selviää miten verkkokaupat rakennettiin, millaisia haasteita tuotteiden haalimiseen liittyi ja paljonko rahaa hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä.” (Alfa-joukkueen kauppa, Toivo-joukkueen kauppa)

Tuolta vielä ylätason sivu:
http://diili.kotisivukone.fi/

Sitten itse asiaan. Aikanaan eräästä verkkokauppatilaisuudesta mieleen jäi kolme verkkokaupan menestystekijää eli:

  • tuote (tai valikoima)
  • hinta
  • brändi

Hinnan ei tarvise olla halvin ikinä (missään). Sen täytyy kuitenkin olla kohdallaan.

Brändi tuo luotettavuutta ja auttaa markkinoinnissa. Selvähän se.

Tuote? Niin, tuote. Valikoiman pitää olla kunnossa. Tuotekuvien tulee olla asiallisia (ja niitä tulisi olla riittävä määrä, useimmiten paljon). Tuotekuvausten tulee olla asiantuntevia, kertoa tuotteesta ja mielellään myös sen käytöstä (verkossa koekäyttö on harvemmin mahdollista).

Sitten se julkkisdiili. Muutama esimerkki kommentteineen alla:

 Esimerkki 1: Japa Levosen tuomarihousut.

Tuomarihousut

Julkkisdiili: Japa Levosen tuomarihousut

Niin, mitähän tähän sitten sanoisi? Myynnissä Japa Levosen tuomarihousut, hinta 800 euroa.
Ensimmäinen ajatukseni: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Toinen ajatuksen: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Kolmas ajatukseni: “Miksi nää maksaa 800 euroa”?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Itse olisin laittanut vaikka kuvan Japasta housut päällä tähän lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Japa Levonen on Googlen mukaan jääkiekkoerotuomari – tätä hyvin vähän kiakkoa seuraavana junttina en tiennyt, olisi voinut kertoa. Samaten tieto siitä onko housuja käytetty esimerkiksi Jokerit-HIFK -matsia tuomittaessa olisi varmasti nostanut ostoinnokkuuttani.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 800 euron hinta on käsittämättömän suuri. Paljonko uusi tuomarihousupari maksaa? Perusteluja, perusteluja. Julkkis tuo tähän tuotteeseen arvon; miksi ei tarkempaa tietoa?

Esimerkki 2:Uniikki Mannerheim-patsas!

Sitten myydään “uniikkia Mannerheim-patsasta”. Kuvassa vasemmalla on ilmeisesti kipsinen Mannerheim-patsas, keskellä hieman oikeamman näköinen patsas ja oikealla patsas ilman jalustaa. Taustalla on kuva Mannerheim-patsaasta (oikeasta siis). Hinta on edukas, 5000 eur!
Mikä näistä maksaa sen viistonnia?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Otsikossa ja tekstissä puhutaan patsaasta, kuvassa on kolme patsasta. Minkähän näistä sattuisi saamaan 5 tontulla? Itse olisi laittanut tarkemman kuvan siitä ihan oikeasta ostettavasta patsaasta fiilistelykuvien lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Kuvassa vasemmalla on kipsinen patsas, onko patsas kipsiä? Onko se metallia? Kuinka iso se on? 5-metrinen patsas ei mahdu meillä olohuoneeseen, pitäisi laittaa pihaan omenapuiden väliin.
    Itse olisin kertonut ainakin patsaan materiaalin, koon ja valmistajan/taiteilijan. Miksi patsas on “uniikki”? Arvo syntyy tarinasta ja yksilöllisyydestä, nyt sitä ei ole hyödynnetty yhtään.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 5000 euron hinta on käsittämättömän suuri. Viisi tonnia kipsistä on melko paljon, paitsi jos Picasso tai joku muu kuuluisa taiteilja on kipsin muotoillut (jos patsas on kipsiä). Valmistajatieto, uniikkiuden perustelu ja edes perustavaa laatua olevat tiedot patsaasta olisivat auttaneet kovasti ostopäätöstä!

Esimerkki 3: Sachan opastettu punavuori kierros

Sachan opastettu kierros Punavuoressa

Saschan opastettu kierros Punavuoressa. Tämä itse asiassa jopa hieman houkuttaisikin; tuotetiedosta saa jonkin käsityksen ostettavasta asiasta ja “parta pirtelö biiffissä” kuulostaa mielenkiintoiselta! Hintakaan ei ole niin hirvittävä kuin muissa ja voidaan jopa perustella jollakin. Kirjoitusvirheet haittaavat lukemista, mutta elämä on.
Tosin en tiedä kuka Sacha on, mutta kai se joku julkkis on sekin.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen, mutta tuote on periaatteessa palvelutuote joten kuva lähinnä luo tunnelmaa. Kuva lienee otettu Punavuoresta, mutta mikä ihme on keskellä kuvaa oleva valkoinen tanko? Mahtaakohan kuva olla nettikamerasta, kenties. Itse olisin ottanut paremman kuvan Punavuoresta tai sitten korvannut sen kuvalla iloisista ihmisistä istumassa ravintolapöydässä. Sachasta olisin myös laittanut kuvan – nyt jäi epäselväksi kenestä mahtaa olla kyse.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Punavuorikierroksen tapauksessa meille jopa selviää tuotteen sisältö (opastettu kierros, illallinen ja partapirtelö) kolmelle henkilölle. Hienoa! Queenistä ja Biiffistä olisi varmaankin voinut kertoa vähän enemmänkin, samaten laajentaa opastetun kierroksen kuvausta (käydäänkö kurkistamassa kaikki parhaat kaupat? Näytetäänkö missä paikallisjulkkikset asuvat?). Sachaa olisi varmaankin julkkiksena voinut hehkuttaa enemmänkin – ei ole kovin tuttu herra minulle. Miinus siitä että kierroksen pituutta ei määritellä missään; kestääkö tämä päivän, kaksi vai kolme? Selvitäänkö parilla tunnilla?
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). 1000 euroa saattaa olla hieman yläkanttiin mutta ensimmäistä kertaa linjassa edes hiukan tuotteen kanssa. Illallinen neljälle henkilölle henkilölle juomineen kaikkineen partapirtelön kera maksaa jo sekin jonkin verran. Rundista olisi voinut kertoa enemmänkin, samaten julkkista voinut hehkuttaa jotta hinnan olisi saanut perusteltua.

Yhteenveto:

Julkkisdiilin kilpailijat eivät ole verkkokaupan ammattilaisia, mutta ainakin osa heistä on myynyt ammatikseen jossain uransa vaiheessa. Kasvokkain tapahtuva perinteinen myynti on kuitenkin eri laji kuin verkkomyynti ja vaatii erilaisia taitoja.

Lopputulos on kaiken kaikkiaan melko huono; tuotteiden hintoja ei ole perusteltu, kuvat ovat suttuisia eikä tuotetiedoista saa käsitystä siitä mitä olisi ostamassa. Julkkisten julkisuusarvoa ei ole käytännössä hyödynnetty (yhtään).

Oma veikkaukseni tehtävässä kerätyn rahan määrästä:
eipä sitä juuri tullut.

Ulkopuolisena on helppo leukailla ja röpästellä. Uskoisin että Diilin kilpailijat tekivät parhaansa annetuilla resursseilla ja aikataululla. Me muut verkkokaupan parissa työskentelevät sen sijaan voimme ottaa opiksemme ja myydä Japa Levosen housut edes hieman paremmin.

VR ja PUS5Y pitkällä sormella.

VR:n uudistusten myötä itse junalippukin koki joukon mullistuksia (linkkejä uutisointiin lippu-uudistuksesta: TalSa, YLE jne.)

Lippuun ilmestyi myös “sattumanvarainen kirjainkoodi”, joka on aiheuttanut hämmennystä jo aiemminkin. Kirjainkoodia ilmeisesti käytetään mikäli lippua ei pystytä junassa lukemaan koneellisesti (eli konduktööri ei pysty piippaamaan lukulaitteellaan lippua).

Säännöllisenä junamatkailijana olen tuon(kin) jutun jälkeen aina muistaessani tarkastanut millainen koodi sieltä sattui nyt tällä kertaa tulemaan. Yleensä se on ollut niin satunnainen kun nyt sattuu satunnaisena olemaan.

VR:n junalippuTämä ei sitä sen sijaan ollut.

Jaksoi huvittaa ja huvittaa edelleen (vaikkakin vanha sanonta pervoudesta kuulijan korvassa pitänee paikkansa tässäkin tapauksessa).

Ystäväni Facebookin puolella ehtikin tätä jo kommentoimaan “pussy pitkällä sormella” – näinkin se menee;)

Kaikille keräilijöille tiedoksi: lippu on edelleen tallessa.

Sähköisellä suoralla asian ytimeen: “Run like a girl”

Käytän paljon netin sähköisiä palveluja; verkkokauppoja, sosiaalista mediaa, sähköpostia jne jne. Tilaan myös säännöllisesti eri toimijoiden uutiskirjeitä.

Osaltaan nähdäkseni miten sähköistä suoraa käytetään, osaltaan siksi että haluan oikeasti minulle kohdennettua markkinointia geneerisen mössön sijaan. Olen jopa valmis antamaan hieman enemmän tietoa itsestäni jotta markkinointi olisi paremmin kohdennettua, ihan vain siksi että aika on kortilla.

Seuraavaksi kaksi esimerkkiä, joissa homma on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen:

  1. Runner’s World
  2. Ryanair

Runner’s World

RW lienee maailman tunnetuimpia juoksuaiheisia lehtiä ja verkkosivustoja. Juoksu on vienyt omasta vapaa-ajastani huomattavan suuren osan jo vuosia, joten kiinnostuksen syy lienee ilmeinen.

Haksahdin tilaamaan RW:n uutiskirjeen ihastuttani päivittäisiin juoksuaiheisiin lainauksiin (“Daily Quote”) . Kipiää, eikö totta?
Rekisteröitymisvaiheessa kysytään kiinnostuksen aiheita; en ole kovin kiinnostunut naisten juoksusta sattuneesta syystä. Muut aiheet, ok.
Ärsytyksen aihe #1: MInulle tulee noin kerran viikossa RW:lta uutiskirje otsikolla: “Run like a girl!” 
Miksi tämä ärsyttää?
Noh, ensinnäkin olen mies.

En halua juosta kuin tyttö, en ole koskaan ollut tyttö enkä oikeastaan halua ollakaan tyttö. 
Kun en halua en halua.

Sinänsä postin sisältö on ok, käsittelee naisten ja miesten eroja juoksu-urheilun suhteen. Fine.

Olen kertonut rekisteröitymisvaiheessa etten ole kiinnostunut naisten juoksusta.
Miksi minulle lähetetään siihen liittyvää postia?

Peruutin juuri tilaukseni.

Ryanair

Lennän kohtuullisen usein Ryanairilla. En ole tähän mennessä halunnut tilata uutiskirjettä, kuukausi sitten nöyrryin viimein.
Täytin kaavakkeen, jossa kysyttiin osoitetiedot maa mukaan lukien. Valitsin maaksi “Finland” (suomeksi Suomi).

Mitä uutiskirje sisältää, mitä?

Tarjoukset Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta lähtevistä lennoista. Mitä helvettiä?
Asun Suomessa, en normaalisti lähde lennolle muista maista.

Miksi kysyä maatietoa jos sitä ei käytä?
Ja jos käyttää, miksi lähettää muiden pohjoismaiden lentotietoja? Ymmärrän toki että tanskalaiset saattaisivat jopa Ruotsiin mennäkin halpojen lentojen perässä, samaten  ruotsalaiset ja norjalaiset ristiin. Suomalainen tuskin lähtee Kööpenhaminaan lentääkseen halvalla Tukholmaan.

Peruutin uutiskirjeen tämän kirjoitettuani, taas.

Johtopäätös?

Mikäli kysyt käyttäjältä tietoa, käytä sitä. Mikään ei ärsytä enempää kuin väärin tai huonosti kohdennettu sähköinen suora.

Friendly Reminder: Google has no eyes.

Just a short little reminder; Google has no eyes.
(Yes, yes, it certainly tries. Usually it fails.)

And why yes, doing incompetent webdesign one can seriously do some damage for oneself.
Take this example (Google search “A-lehdet”):

A-lehdet Oy

Sivusto on suunniteltu XHTML&CSS-yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon. Siirry sisällön alkuun >
asiakaspalvelu.a-lehdet.fi/VälimuistissaSamankaltaisia

In Finnish, unfortunately, but short translation helps: “Site is designed for XHTML&CSS-compatible browsers..

Well yeah, sort of good web design but as the site is a customer service portal for a major Finnish publishing house
Perhaps the above search result is not the best, eh?

Nokia (Yet Again) Chosen as “Best Web Page in Finland”

Last February I wrote about Nokia’s site chosen as “Best Web Page in Finland“.

I was skeptical then and I’m skeptical now as the same media, Digitoday, publishes almost the same piece of news. Except that the company who did the research is different.
(Article from other source in English)

At march it was Webmark who did the research, now it’s Blue White Partners.

Anyhoo.

Article (in Finnish) claims that “Blue White Partners went through over thousand Finnish corporate web sites evaluating their marketing efficiency“. Jolly good.

Marketing efficiency?
Over thousand corporate web sites?

Hmm.

Well, as I last time learned, our journalists can be quite busy sometimes. So off to BW Partners we go to find the press release!
And yes, there it is ( press release as .pdf)

Whee, this is nice.
According to press release,  methodology of the said research is based on “an average efficiency to attract visitors and turn them into customers, based on hundreds of thousands web sites evaluated“.

Errm, what?

And how the hell does one measure that?
And hundreds of thousands web sites evaluated?

Hmm.

Hey, there’s even more!
Again the Press Release states that “the average Blue White Score for Finnish Companies” (sic!) ” is  42, still below the international average of 50″. Now, Nokia, the front-seat student of all Finnish web sites, scores 99,8 and release states “which means that only 0,2 % of companies worldwide have as good or better web site as Nokia“.

Phee.

It seems that the rating goes from 0 to 100, 0 being the lowest score and 100 the highest. 100 obviously means “The Best”, there is no better and 0 that there is no worse site. (Please do correct me about the rating  if I’m wrong)

The top-100 list for Finnish companies can be viewed at BW Partners Web site. All sites, listed in order of ranking, followed by score and change since the last evaluation.
(Small side note: depending on source about 8 % of (Finnish) men are red-green colour blind. If someone wants to indicate something, let’s take change, with colours, do use some other colours than red and green. Or better, don’t use colours alone, use something else. Like a minus-sign in front of negative changes?)

Anyhow, forward.

What’s nice is that I can purchase the evaluation report for only 295 eur!

Pretty cheap, isn’t it?

Conclusion and remarks

As such the evaluation portrayed here is worthless (at least to me). I don’t know the methodology,  I don’t know the sample and so on.

Perhaps they’ll tell in the 295eur-report the following facts left missing in the press release and articles:

  1. Exact size of the sample (“over thousand” is not that exact, you know. 1001 is over thousand, isn’t it?)
  2. Methods of evaluation (“average efficiency to attract visitors ” and so forth is not that convincing)
  3. Sites Sampled (“over thousand Finnish corporate web sites” doesn’t tell that much.)
  4. Pages Sampled from every site or the algorithm for selecting the sample (did they evaluate only the front page or what? Did they start from the root and continue to leafs?)

Most likely the evaluation will be covered heavily by Finnish media, which is somehow sad.

Still waiting for the first proper “Best Web Site in Finland” evaluation.
I’m not holding my breath, though.

(Usual disclaimers apply; I do realize that evaluation methodology can be a trade secret, as well as other data. I also realize that business is business and everyone must make a living. )

[Edit 15.45, Arctic Startup has written about the first evaluation done by BW Partners. According to linked article the evaluation score is “is made by investigating content semantics, language, search engine rank and index, and presence in social media.”]