Saved: Saavutettavuustason todentaminen, automaattitarkistimet ja luotettavuus.

(Original posting at “hypermediaan ja elämää”. Copied here at 28.4.2008. Topic in english: “conforming to an accessibility level, automated testing and reliability”)

Tämä “artikkeli” käsittelee automaattitarkistinten luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta allekirjoittaneen lopputyön pohjalta (2006, TTY/Hypermedialaboratorio, valikoituja lainauksia myöhemmin tekstissä). Lopputuloksena työssä päädyttiin käytännössä siihen, että automaattitarkistin on hyvä työväline, mutta ei kelpaa sellaisenaan saavutettavuustason määrittelemiseen tai saavutettavuuden kokonaisvaltaiseen arviointiin.

Allekirjoittaneella on ollut jo pitkään mielessä tehdä testisivu havainnollistamaan automaattitarkistnten keskeisiä ongelmia TTY:n opiskelijoille ja muulle yhteisölle.

TTY:n Hypermedialaboratorion verkkopalvelun käyttökelpoisuus ja arviointi -opintojakso tarjosi mainion tilaisuuden, joten olkaa hyvä:
http://matriisi.ee.tut.fi/~ippe/automaattitarkistin_esimerkki/

Kommentit, kehitysehdotukset ja muut vastaavat otetaan mielellään vastaan kommentteihin tai sähköpostilla (ilkka.kaikuvuo@tut.fi).

(Otteita TTY:n Hypermedialaboratorioon 2006 tehdystä diplomityöstä “Saavutettavuus mukautuvan verkkopalvelun suunnittelussa ja toteutuksessa”, ss. 34-35, Ilkka Kaikuvuo, saatavana pdf-muodossa)

(Saavutettavuuden) Koneellisessa tarkistamisessa valittu sivusto tai sen osoite annetaan useimmiten verkosta löytyvälle tarkistimelle, joka tarkistaa sivuston tiettyihin periaatteisiin pohjautuen. Tarkistimet voidaan jakaa pääsääntöisesti tiettyä tehtävää varten tehtyihin tarkistimiin (kuten W3C:n HTML- ja CSS –validaattorit) ja tiettyä listaa tai muuta sellaista pohjanaan käyttäviin laajemman tarkistuksen suorittaviin tarkistimiin, kuten WebXACT [Watchfire 2003] tai Cynthia Says [HiSoftware 2003]. [Thatcher, Waddell et al. 2002 s. 165, Treviranus, McCathieNevile et al. 2000]

Laajemman tarkistuksen suorittavat palvelut ottavat usein kantaa myös verkkopalvelun muuhun laadukkuuteen ja käytettävyyteen, tiettyyn tehtävään suunnitellut tarkistimet määritelmällisesti suppeampaan ja rajattuun alueeseen.

Saavutettavuuden työkalujen käytöllä eli ns. koneellisella tarkistamisella voidaan todentaa automaattisesti tarkastettavissa olevat kohdat tarkistuslistoista ja kiinnittää tarkistajan huomio sellaisiin kohtiin, joita itse työkalu ei pysty tarkistamaan. Automaattitarkistimet ovat hyvä välineitä esimerkiksi sen tarkistamisessa, onko kaikissa kuvissa pakollinen vaihtoehtoisteksti, mutta tekstin järkevyyttä ne eivät käytännössä osaa tarkistaa. [Abou-Zahra 2005a, Clark 2002, Thatcher, Waddell et al. 2002]

Merkittävä osa esimerkiksi WCAG -suosituksen tarkistuslistan kohdista on tulkinnanvaraisia, jolloin koneelliseen tarkistukseen tulee myös aina liittyä ihmisen tekemä arvio kohtien toteutumisesta. [Abou-Zahra 2005a, Thatcher, Waddell et al. 2002 s. 164] Saavutettavuudessa ei myöskään ole kyse pelkistä teknisistä seikoista, vaan todellisten käyttäjien kokemus tulee myös ottaa huomioon. Useimmiten verkosta löytyvä automaattitarkistin ei pysty ottamaan huomioon ihmisen subjektiivista kokemusta sivuston käyttötuntumasta tai siihen liittyvistä käytännön ongelmista. [Kelly, Sloan et al. 2005 s. 50]

Pelkän automaattitarkistimen käyttö voi myös johtaa virheellisiin havaintoihin sivuston saavutettavuudesta. Tarkistin voi esimerkiksi väittää sivuston olevan tiettyä W3C:n saavutettavuustasoa, vaikka ihmisen tarkastaessa sivustoa selviä virheitä saattaisi olla runsaastikin. Toisaalta tarkistin saattaa ilmoittaa virheistä saavutettavuuden kannalta toimivalla sivulla. Eräänä esimerkkinä voidaan mainita englantilaisen yrityksen SiteMorsen tekemät virheellisiin lopputuloksiin johtaneet analyysit saavutettavuustyössä vaikuttavien tahojen sivustoista (vertaa [Isolani 2005]).

Automaattitarkistimet ja saavutettavuustyökalut eivät yksin pysty määrittämään sivuston saavutettavuustasoa vaan määrittelyyn tarvitaan aina myös ihmisen harkintaa. [Abou-Zahra 2005a, Kelly, Sloan et al. 2005, Thatcher, Waddell et al. 2002 s. 314]

(Lähdeviittaukset voi halutessaan tarkistaa alkuperäisestä teoksesta.)