Julkkisdiili eli kuinka myydään tavaraa verkossa.

Keväällä 2013 esitettävässä Maikkarin Diili-ohjelmassa yhtenä tehtävänä oli perustaa verkkokauppa.

Alla virallinen teksti (lihavoinnit allekirjoittaneen):
“Kotisivukone-palvelulla rakennetuissa verkkokaupoissa myytiin Diilin kilpailijoiden hankkimia julkkisten ainutlaatuisia esineitä ja muita tuotteita. Kaikki myynnistä kertyneet rahat menevät suoraan julkkiskilpailijoiden valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Diilin kilpailijoihin ja hyväntekeväisyyskohteisiin voit tutustua etukäteen Diilin omilla ohjelmasivuilla mtv3.fi/diili. Hyväntekeväisyysverkkokauppaan liittyvä jakso esitetään MTV3-kanavalla keväällä 2013 helmi-maaliskuussa. Silloin selviää miten verkkokaupat rakennettiin, millaisia haasteita tuotteiden haalimiseen liittyi ja paljonko rahaa hyväntekeväisyyteen saatiin kerättyä.” (Alfa-joukkueen kauppa, Toivo-joukkueen kauppa)

Tuolta vielä ylätason sivu:
http://diili.kotisivukone.fi/

Sitten itse asiaan. Aikanaan eräästä verkkokauppatilaisuudesta mieleen jäi kolme verkkokaupan menestystekijää eli:

  • tuote (tai valikoima)
  • hinta
  • brändi

Hinnan ei tarvise olla halvin ikinä (missään). Sen täytyy kuitenkin olla kohdallaan.

Brändi tuo luotettavuutta ja auttaa markkinoinnissa. Selvähän se.

Tuote? Niin, tuote. Valikoiman pitää olla kunnossa. Tuotekuvien tulee olla asiallisia (ja niitä tulisi olla riittävä määrä, useimmiten paljon). Tuotekuvausten tulee olla asiantuntevia, kertoa tuotteesta ja mielellään myös sen käytöstä (verkossa koekäyttö on harvemmin mahdollista).

Sitten se julkkisdiili. Muutama esimerkki kommentteineen alla:

 Esimerkki 1: Japa Levosen tuomarihousut.

Tuomarihousut

Julkkisdiili: Japa Levosen tuomarihousut

Niin, mitähän tähän sitten sanoisi? Myynnissä Japa Levosen tuomarihousut, hinta 800 euroa.
Ensimmäinen ajatukseni: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Toinen ajatuksen: “kuka helvetin Japa Levonen”?
Kolmas ajatukseni: “Miksi nää maksaa 800 euroa”?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Itse olisin laittanut vaikka kuvan Japasta housut päällä tähän lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Japa Levonen on Googlen mukaan jääkiekkoerotuomari – tätä hyvin vähän kiakkoa seuraavana junttina en tiennyt, olisi voinut kertoa. Samaten tieto siitä onko housuja käytetty esimerkiksi Jokerit-HIFK -matsia tuomittaessa olisi varmasti nostanut ostoinnokkuuttani.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 800 euron hinta on käsittämättömän suuri. Paljonko uusi tuomarihousupari maksaa? Perusteluja, perusteluja. Julkkis tuo tähän tuotteeseen arvon; miksi ei tarkempaa tietoa?

Esimerkki 2:Uniikki Mannerheim-patsas!

Sitten myydään “uniikkia Mannerheim-patsasta”. Kuvassa vasemmalla on ilmeisesti kipsinen Mannerheim-patsas, keskellä hieman oikeamman näköinen patsas ja oikealla patsas ilman jalustaa. Taustalla on kuva Mannerheim-patsaasta (oikeasta siis). Hinta on edukas, 5000 eur!
Mikä näistä maksaa sen viistonnia?

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen ja niitä on vain yksi. Otsikossa ja tekstissä puhutaan patsaasta, kuvassa on kolme patsasta. Minkähän näistä sattuisi saamaan 5 tontulla? Itse olisi laittanut tarkemman kuvan siitä ihan oikeasta ostettavasta patsaasta fiilistelykuvien lisäksi.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Nyt tuotteesta ei kerrota mitään. Kuvassa vasemmalla on kipsinen patsas, onko patsas kipsiä? Onko se metallia? Kuinka iso se on? 5-metrinen patsas ei mahdu meillä olohuoneeseen, pitäisi laittaa pihaan omenapuiden väliin.
    Itse olisin kertonut ainakin patsaan materiaalin, koon ja valmistajan/taiteilijan. Miksi patsas on “uniikki”? Arvo syntyy tarinasta ja yksilöllisyydestä, nyt sitä ei ole hyödynnetty yhtään.
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). Nykyisillä tuotetiedoilla 5000 euron hinta on käsittämättömän suuri. Viisi tonnia kipsistä on melko paljon, paitsi jos Picasso tai joku muu kuuluisa taiteilja on kipsin muotoillut (jos patsas on kipsiä). Valmistajatieto, uniikkiuden perustelu ja edes perustavaa laatua olevat tiedot patsaasta olisivat auttaneet kovasti ostopäätöstä!

Esimerkki 3: Sachan opastettu punavuori kierros

Sachan opastettu kierros Punavuoressa

Saschan opastettu kierros Punavuoressa. Tämä itse asiassa jopa hieman houkuttaisikin; tuotetiedosta saa jonkin käsityksen ostettavasta asiasta ja “parta pirtelö biiffissä” kuulostaa mielenkiintoiselta! Hintakaan ei ole niin hirvittävä kuin muissa ja voidaan jopa perustella jollakin. Kirjoitusvirheet haittaavat lukemista, mutta elämä on.
Tosin en tiedä kuka Sacha on, mutta kai se joku julkkis on sekin.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

  • Tuotteesta pitäisi olla mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kuvia. Nyt kuva on pieni ja suttuinen, mutta tuote on periaatteessa palvelutuote joten kuva lähinnä luo tunnelmaa. Kuva lienee otettu Punavuoresta, mutta mikä ihme on keskellä kuvaa oleva valkoinen tanko? Mahtaakohan kuva olla nettikamerasta, kenties. Itse olisin ottanut paremman kuvan Punavuoresta tai sitten korvannut sen kuvalla iloisista ihmisistä istumassa ravintolapöydässä. Sachasta olisin myös laittanut kuvan – nyt jäi epäselväksi kenestä mahtaa olla kyse.
  • Tuotetiedon pitäisi olla mahdollisimman laadukasta. Siitä tulisi selvitä tuotteen ominaisuudet ja kaikki muu ostamiseen liittyvä informaatio. Punavuorikierroksen tapauksessa meille jopa selviää tuotteen sisältö (opastettu kierros, illallinen ja partapirtelö) kolmelle henkilölle. Hienoa! Queenistä ja Biiffistä olisi varmaankin voinut kertoa vähän enemmänkin, samaten laajentaa opastetun kierroksen kuvausta (käydäänkö kurkistamassa kaikki parhaat kaupat? Näytetäänkö missä paikallisjulkkikset asuvat?). Sachaa olisi varmaankin julkkiksena voinut hehkuttaa enemmänkin – ei ole kovin tuttu herra minulle. Miinus siitä että kierroksen pituutta ei määritellä missään; kestääkö tämä päivän, kaksi vai kolme? Selvitäänkö parilla tunnilla?
  • HInnan pitää olla linjassa (edes jonkin seikan kanssa). 1000 euroa saattaa olla hieman yläkanttiin mutta ensimmäistä kertaa linjassa edes hiukan tuotteen kanssa. Illallinen neljälle henkilölle henkilölle juomineen kaikkineen partapirtelön kera maksaa jo sekin jonkin verran. Rundista olisi voinut kertoa enemmänkin, samaten julkkista voinut hehkuttaa jotta hinnan olisi saanut perusteltua.

Yhteenveto:

Julkkisdiilin kilpailijat eivät ole verkkokaupan ammattilaisia, mutta ainakin osa heistä on myynyt ammatikseen jossain uransa vaiheessa. Kasvokkain tapahtuva perinteinen myynti on kuitenkin eri laji kuin verkkomyynti ja vaatii erilaisia taitoja.

Lopputulos on kaiken kaikkiaan melko huono; tuotteiden hintoja ei ole perusteltu, kuvat ovat suttuisia eikä tuotetiedoista saa käsitystä siitä mitä olisi ostamassa. Julkkisten julkisuusarvoa ei ole käytännössä hyödynnetty (yhtään).

Oma veikkaukseni tehtävässä kerätyn rahan määrästä:
eipä sitä juuri tullut.

Ulkopuolisena on helppo leukailla ja röpästellä. Uskoisin että Diilin kilpailijat tekivät parhaansa annetuilla resursseilla ja aikataululla. Me muut verkkokaupan parissa työskentelevät sen sijaan voimme ottaa opiksemme ja myydä Japa Levosen housut edes hieman paremmin.