Saavutettavuudesta (eli rahan ylistys)

Pääseekö vanhoista työasioista ikinä eroon?

Ehkä.

Ehkä ei.

Saavutettavuus, vanha (apinan) leipäpuuni kiehtoo jollain tavalla edelleen.

Olen määritellyt diplomityössäni (2006) sivukaupalla saavutettavuutta ja vääntänyt sen suhteestä esteettömyyteen. Pointit edelleen valideja, esteettömyys poistaa esteitä ja saavutettavuus mahdollistaa. Pieniä semanttisia eroja, käytännön ero erittäin suuri.

“Merkittävin (joskaan ei kovin suuri) ero saavutettavuuden ja esteettömyyden välille määritelmän tasolla muodostuukin juuri näkökulmasta; saavutettavuus mahdollistaa, esteettömyys poistaa. Molempien tavoitteena on tietenkin sama; turvata yhtäläiset mahdollisuudet eri ominaisuuksilla varustetuille henkilöille. Esteettömyys pyrkii ottamaan huomioon tiettyjen erityisryhmien tarpeet saavutettavuuden tähdätessä siihen (esim. [Stakes 2002]), että käyttö olisi mahdollista kaikille. [Sanastokeskus TSK 2005] Esteettömyyden perinteisten määritelmien mukaan näkökulma on yleisestä yksittäiseen kun taas saavutettavuudessa pyritään yksittäisestä yleiseen.”

(Lihavoinnit tehty jälkikäteen)

 

Esteettömyys on perinteisesti ollut erilaisten erityisryhmien ja etujärjestöjen kielenkäytössä viihtynyt termi, saavutettavuus on hieman uudempi tulokas (ja teknisemmässä, it-ympäristössä viihtyvä käsite).

Onko termillä sitten väliä?

Mielestäni on.

A rose by any other name would smell as sweet

Lienee selvää, että verkkopalvelut ovat minulle aina saavutettavia, eivät esteettömiä.

Hyvä niin.

Kysymys:
Olisivatko rakentamiseen ja (mahdollisesti) erityisryhmien tarpeisiin liittyvät rakennusmääräykset niin tiukka paikka ihmisille mikäli ei puhuttaisi “esteettömästä rakentamisesta” (vaan “saavutettavasta rakentamisesta”)?

Jospa ei perusteltaisikaan vaatimuksia kylpyhuoneiden pyörätuolipääsystä esteettömyydellä ja erityisryhmillä, vaan väestön ikääntymisellä ja sillä että asunnosta saa tulevaisuudessa paremman hinnan? (=Asunto sopii kaikille ryhmille ja kuka tahansa voi sen ostaa = laajempi ostajakunta.)

Olisikohan Bruce Oreckille uponnut paremmin saavutettava rakentaminen kuin esteetön? (Lue HeSarin vanha juttu: Suurlähettiläs Oreck haluaa pienempiä oviaukkoja – esteettömyys­säädöksiin saattaa tulla muutoksia)

Mitäs jos perustelu ei olisikaan se, että “tämä on erityisryhmille parempi” tai “teemme tämän koska laki vaatii” vaan “teemme tämän, koska sopii useammalle = useampi voi käyttää palveluamme = saamme enemmän rahaa“?

Tavallaan radikaali ajatus ja tavallaan ei. Kuten eräs saavutettavuuspiireissä (esteettömyyspiireissä?) kohtuullisen tunnettu henkilö takavuosina totesi:
“Samaa rahaa me kaikki käytetään.”

Ehkä hieman ahdasmielinen ja kovin tekninen lähestymistapa, mutta itse uskon euron (tai dollarin) ihmeelliseen voimaan – jopa positiivisessa mielessä. 

Selvitys: Esteettömyys nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin (HS, 15.12.2014):
Kalleimpia esteettömyyskorjauksia ovat hissien jälkiasennukset. Selvityksessä arvioidaan, että ilman avustuksia hissi maksaa 125 000–250 000 euroa porraskäytävää kohden.”

Pakko kysyä vielä kerran; olisiko vaikutelma ollut erilainen jos otsikko olisi kuulunut näin:
Selvitys: Saavutettava rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.
Tai vielä mieluummin:
Selvitys: Kaikille sopiva rakentaminen nostaa rakentamisen kustannuksia vain prosentin.

Pakollinen juustoinen lopetus:
Ei rakenneta esteitä niitä poistaaksemme – saavutetaan yhdessä?