Opera mini on Operan mobiililaitteille tarkoitettu selain, joka sovittaa websivuja palvelinpäässä kannettavalle laitteelle paremmin sopivaksi mm. koon ja asettelun suhteen (lisätietoja englanniksi Opera Minin sivuilla)

Lisäksi Mini tukee 3.0 -versiosta lähtien RSS-virtoja, SSL-salausta ja valokuvien lisäystä esimerkiksi blogeihin suoraan kännykästä.

Minista on olemassa myös verkkopohjainen simulaattori, jolla pääsee kokeilemaan vaikkapa omien sivujensa toimintaa “mobiililaitteella”.

Aikaisemmin simulaattorin ongelmana ollut osoitteiden naputtaminen käyttäen “matkapuhelimen” näppäimistöä on ratkaistu sillä, että osoitteen voi nykyään välittää pyynnön parametrinä tyyliin:
http://www.operamini.com/demo/?url=osoite

Esimerkiksi tämän blogin toimintaa Opera Minilla pääsee kokeilemaan surffaamalla osoitteeseen:
http://www.operamini.com/demo/?url=matriisi.ee.tut.fi/hypermedia/blogs/ippe/

Opera tarjoaa testauksen helpottamiseksi myös bookmarklet -toiminnallisuutta Firefox -selaimelle.

Valaisevaa, eikö totta?

Related posts:

1. Opera Mini 4.1 (or my mobile browsing, revisited)
2. Saved: rakastaa sinua kuin kissanpentu:
3. Saved: Tiedon hallintaa sosiaalisten kirjanmerkkien avulla?

Tämä “artikkeli” käsittelee automaattitarkistinten luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta allekirjoittaneen lopputyön pohjalta (2006, TTY/Hypermedialaboratorio, valikoituja lainauksia myöhemmin tekstissä). Lopputuloksena työssä päädyttiin käytännössä siihen, että automaattitarkistin on hyvä työväline, mutta ei kelpaa sellaisenaan saavutettavuustason määrittelemiseen tai saavutettavuuden kokonaisvaltaiseen arviointiin.

Allekirjoittaneella on ollut jo pitkään mielessä tehdä testisivu havainnollistamaan automaattitarkistnten keskeisiä ongelmia TTY:n opiskelijoille ja muulle yhteisölle.

TTY:n Hypermedialaboratorion verkkopalvelun käyttökelpoisuus ja arviointi -opintojakso tarjosi mainion tilaisuuden, joten olkaa hyvä:
http://matriisi.ee.tut.fi/~ippe/automaattitarkistin_esimerkki/

Kommentit, kehitysehdotukset ja muut vastaavat otetaan mielellään vastaan kommentteihin tai sähköpostilla (ilkka.kaikuvuo@tut.fi).

–

(Otteita TTY:n Hypermedialaboratorioon 2006 tehdystä diplomityöstä “Saavutettavuus mukautuvan verkkopalvelun suunnittelussa ja toteutuksessa”, ss. 34-35, Ilkka Kaikuvuo, saatavana pdf-muodossa)

(Saavutettavuuden) Koneellisessa tarkistamisessa valittu sivusto tai sen osoite annetaan useimmiten verkosta löytyvälle tarkistimelle, joka tarkistaa sivuston tiettyihin periaatteisiin pohjautuen. Tarkistimet voidaan jakaa pääsääntöisesti tiettyä tehtävää varten tehtyihin tarkistimiin (kuten W3C:n HTML- ja CSS –validaattorit) ja tiettyä listaa tai muuta sellaista pohjanaan käyttäviin laajemman tarkistuksen suorittaviin tarkistimiin, kuten WebXACT [Watchfire 2003] tai Cynthia Says [HiSoftware 2003]. [Thatcher, Waddell et al. 2002 s. 165, Treviranus, McCathieNevile et al. 2000]

Laajemman tarkistuksen suorittavat palvelut ottavat usein kantaa myös verkkopalvelun muuhun laadukkuuteen ja käytettävyyteen, tiettyyn tehtävään suunnitellut tarkistimet määritelmällisesti suppeampaan ja rajattuun alueeseen.

Saavutettavuuden työkalujen käytöllä eli ns. koneellisella tarkistamisella voidaan todentaa automaattisesti tarkastettavissa olevat kohdat tarkistuslistoista ja kiinnittää tarkistajan huomio sellaisiin kohtiin, joita itse työkalu ei pysty tarkistamaan. Automaattitarkistimet ovat hyvä välineitä esimerkiksi sen tarkistamisessa, onko kaikissa kuvissa pakollinen vaihtoehtoisteksti, mutta tekstin järkevyyttä ne eivät käytännössä osaa tarkistaa. [Abou-Zahra 2005a, Clark 2002, Thatcher, Waddell et al. 2002]

Merkittävä osa esimerkiksi WCAG -suosituksen tarkistuslistan kohdista on tulkinnanvaraisia, jolloin koneelliseen tarkistukseen tulee myös aina liittyä ihmisen tekemä arvio kohtien toteutumisesta. [Abou-Zahra 2005a, Thatcher, Waddell et al. 2002 s. 164] Saavutettavuudessa ei myöskään ole kyse pelkistä teknisistä seikoista, vaan todellisten käyttäjien kokemus tulee myös ottaa huomioon. Useimmiten verkosta löytyvä automaattitarkistin ei pysty ottamaan huomioon ihmisen subjektiivista kokemusta sivuston käyttötuntumasta tai siihen liittyvistä käytännön ongelmista. [Kelly, Sloan et al. 2005 s. 50]

Pelkän automaattitarkistimen käyttö voi myös johtaa virheellisiin havaintoihin sivuston saavutettavuudesta. Tarkistin voi esimerkiksi väittää sivuston olevan tiettyä W3C:n saavutettavuustasoa, vaikka ihmisen tarkastaessa sivustoa selviä virheitä saattaisi olla runsaastikin. Toisaalta tarkistin saattaa ilmoittaa virheistä saavutettavuuden kannalta toimivalla sivulla. Eräänä esimerkkinä voidaan mainita englantilaisen yrityksen SiteMorsen tekemät virheellisiin lopputuloksiin johtaneet analyysit saavutettavuustyössä vaikuttavien tahojen sivustoista (vertaa [Isolani 2005]).

Automaattitarkistimet ja saavutettavuustyökalut eivät yksin pysty määrittämään sivuston saavutettavuustasoa vaan määrittelyyn tarvitaan aina myös ihmisen harkintaa. [Abou-Zahra 2005a, Kelly, Sloan et al. 2005, Thatcher, Waddell et al. 2002 s. 314]

(Lähdeviittaukset voi halutessaan tarkistaa alkuperäisestä teoksesta.)

Related posts:

1. Saved: Saavutettavuutta arvioimassa: tapaus Avustajaportti.
2. Saved: Tiedon hallintaa sosiaalisten kirjanmerkkien avulla?
3. Saved: Opera Mini (Simulator)

K2-teema on WordPress -blogimoottorille tarkoitettu “edistynyt” (ulkoasu)teema.

Esimerkiksi tämä blogi käyttää nykyisessä versiossaan (20.2.2007) K2-teemaa suhteellisen paljon hyväkseen.

Mikä sitten tekee K2:sta “edistyneen“? K2 “ei keitä puolestasi kahvia” (about@K2), mutta saattaa tehdä elämästä kummasti helpompaa WordPressin teemojen kanssa puljatessa.

WordPress-blogimoottorin ulkoasu on muunneltavissa erillisten teemojen avulla.
Sinällään loppukäyttäjälle itse ylläpidetyssä tai vastaavassa WordPressin asennuksessa uuden ulkoasun käyttöönotto on helppoa; esimerkiksi osoitteesta themes.wordpress.net löytyy vino pino erilaisia ulkoasuja, jotka saa käyttöön helpohkosti. Muutama siirtely ja klikkaus ja uusi teema on asennettu!

Ongelmat alkavat oikeastaan siinä kohtaa, kun teema on huonosti lokalisoitu (suomenkielinen blogi ja valikot englanniksi!) tai teemaa pitäisi muuten mukauttaa; mitäs nyt tehdään?

WordPressin kojelaudan kautta pääsee käsiksi (mikäli kirjoitusoikeudet ovat kunnossa) CSS-tiedostoihin. Ok, hyvä, tällä saadaan ulkoasua muutettua jo jonkin verran. Mutta: asettelua tai käyttöliittymätekstejä ei pysty muokkaamaan.

Jotta asetteluun ja muihin edellisiin pääsee käsiksi, pitää laittaa kädet rasvaan ja perehtyä WordPress-teeman sielunelämään.

Teema koostuu useista erillisistä php -tiedostoista (php hypertext preprocessor), jotka sijaitsevat omassa alihakemistossaan (jokaiselle teemalle oma hakemistonsa). Tyypillisesti omat tiedostonsa määritellään pääsivulle (index), teeman ns. header-, footer- ja sidebar- osioille, virhesivuille (404) jne. Edellisten valinnassa noudatetaan tiettyä hierarkiaa.

Jätetään tekniset seikat sikseen hetkeksi ja pohdiskellaan:
Jos haluan vaihtaa sivupalkissa sijaitsevan “blogroll” -tekstin joksin muuksi (esimerkiksi muotoon “naapurusto”), mitä teen?

Kojelaudan (dashboard) kautta en pääse käsiksi teksteihin. Siispä: tekstieditorilla “sidebar.php” -tiedoston kimppuun, sieltä sitten (jostain, teemasta riippuen) teksti Blogroll ja napunapu, tallennus ja kas, teksti muuttui.
Ehkä.

Haasteita? Tekstieditori, yhteys palvelimelle, HTML -tietämys (Hypertext markup language)…

Välitilinpäätös?

WordPressin nykyinen ulkoasujärjestelmä (lue: teemojen käyttö) on sinällään ilmaisuvoimainen ja ns. tavalliselle käyttäjälle toimiva ratkaisu. Uusia teemoja löytyy verkosta vino pino ja widgetit laajentavat toiminnallisuutta.

Raja tulee vastaan kuitenkin suhteellisen pian; olisi mukavaa saada teemaan lisättyä esimerkiksi tässä blogissa sivupalkissa näkyvä last.fm -listaus tai uusimmat delicious -tagit.

Mitenkäs se tehtäisiin?

• Sidebar.php karvaisiin käsiin ja siitä vaan sitten eteenpäin!
• … tai jos sattuu niin hyvin, että käytetty ulkoasuteema on varustettu widget-yhteensopiva, on kaikki paljon helpompaa (tosin perus-WP vaatii laajennuspalikan toimiakseen widget-tuella) …

Rakastaa sinua kuin kissanpentu!

Edellinen on surkea suomennos K2 -teeman sloganista (“loves you like a kitten“), mutta kertonee oleellisen.

K2 on edistynyt WP-teema, jonka avulla elämästä tulee kenties hieman helpompaa. K2 on eräänlainen kehys (framework) jo itsessään, vaikkakin se asennetaan teemana (ja sijaitsee WP:n kojelaudassa ulkoasun alla).

Sinällään K2 on kuuluisan Kubrick -teeman (nykyisen WordPressin oletusteema) jälkeläinen, pidemmälle kehitetty versio.

Perusteemasta K2 eroaa siinä, että sen avulla on mahdollista tehdä monia mielenkiintoisia asioita koskematta ollenkaan tekstieditoriin tai siirtelemättä tiedostoja palvelimelle. Esimerkiksi sivupalkin otsikoiden muuttaminen tai uusien kohteiden lisääminen sujuu helposti ja mukavasti!

Uuden ulkoasun lisääminen K2-teemaa käytettäessä sujuu siirtämällä oma CSS-tiedosto palvelimelle. Edellisen jälkeen ulkoasu valitaan K2:n omalta asetus-sivulta.

Uuden kohteen lisääminen sivupalkkiin onnistuu “K2 sidebars” -sivulta. Valitaan modulin tyyppi, annetaan otsikko ja siellähän se on, sivuilla näkyvissä.

Esimerkiksi php- tai html-lohkon lisääminen on lähes yhtä helppoa; valitaan modulin tyypiksi “php” tai “html”, liimataan haluttu koodi sisältöön, tallennetaan ja taas saatiin maailmasta parempi paikka!

Suomessa? Ei hätää. Moduleille saa antaa itse otsikon tai sitten jättää otsikon näyttämättä. Ainahan kaiken ei tarvitse olla kolmannella kotimaisella?

Mutta!

Kaikki hauskuus loppuu aikanaan. K2 on kohtuullisen raskas jo sinällään palvelinta kuormittavan WordPressin päälle rakennettuna. Silti mielestäni kokeilemisen arvoinen!

Lisälukemistoa & lähteitä:

• K2-teeman sivusto (http://getk2.com/)
• WordPress -blogimoottorin sivusto (http://www.wordpress.org)
• WordPressin teemojen käytöstä (http://codex.wordpress.org/Using_Themes)

Related posts:

1. Saved: Tiedon hallintaa sosiaalisten kirjanmerkkien avulla?
2. Saved: Saavutettavuustason todentaminen, automaattitarkistimet ja luotettavuus.
3. Saved: Opera Mini (Simulator)

Taustaa:

Tutkija 1: Oletkos jo tutustunut siihen uuteen Eclipsen lisäpalikkaan?
Tutkija 2: Enpäs ole. Mistäs sen löytää?
Tutkija 1: No se on meidän del.icio.us -tilissä.
Tutkija 2: Jaaha. Minäpä katson.
(Mukaillen lähteestä Huhtamäki & Kaikuvuo 2006)

Del.icio.us?

Sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu Delicious on sinällään kätevä tapa hallita yksilön tai yhteisön linkkivirtaa ja jakaa tietämystä(kin?) (Huhtamäki & Kaikuvuo 2006).

Muita lähes vastaavia palveluita on olemassa merkittävän suuri määrä, esimerkiksi Ma.gnolia, Furl ja suomalainen Herq. Sinällään valitulla palvelulla ei ole merkitystä; toteutukset ja käyttöliittymä vaihtelevat, mutta pohjimmiltaan kyse on (lähes) samasta palvelusta.

Kysymys palveluiden ylitarjonnan meressä kuuluukin; mitä jaetaan ja onko palvelun käytöstä oikeasti hyötyä?

Deliciouksen tapauksessa hyödyt ovat suhteellisen suuria; bookmarklet tai vastaava selaimeen ja sivun tallentaminen sujuu helposti (kts esim. Parikka 2006).

Käytännössä linkkeihin liitetään lisäysvaiheessa avainsana (tai sanoja), joiden perusteella linkkejä voidaan myöhemmin hakea, suodattaa tai yhdistellä. (Lisää aiheesta lähteessä Huhtamäki & Kaikuvuo 2006 ja Parikka 2006)

Ongelma?

Deliciouksen menovesi loppuu käyttökokemusten perusteella kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun linkkejä on tilillä paljon (lue: yli tuhat).

Mitä löytyy ja miten?
Miten täyttyy käyttöskenaario?

Vastaus: ei löydy. Ei täyty.

Toinen ongelma liittyy tallennettuihin resursseihin (eli linkkeihin) itseensä; hypertekstilinkki rikkoutuu varsin helposti (ns. link rot -ilmiö). Tällöin linkkejä pitäisi pystyä jotenkin ylläpitämään, jotta eheys voitaisiin taata.

Kirjanmerkkejä tulee pystyä jotenkin jäsentämään ja tietoa käyttämään paremmin hyödyksi. Myös kirjanmerkkien ylläpidon tulisi olla helpompaa ja käytännössä lähes automaattista.

Ratkaisuja?

Miten esitetyt ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan? Mikä avuksi ongelmiin?

Linkkien ylläpitämisen helpottaminen?

Furl -palvelu (ja moni muu!) tarjoaa ratkaisuksi linkkien ylläpitoon ja link rot -ilmiöön (toimivan) sivukaappauksen tallentamista linkin tallentamishetkellä. Palvelussa on ainakin oman ilmoituksen mukaan varattuna riittävä määrä tilaa kunkin käyttäjän tallentamille sivuille.

Palvelulle sivukaappauksien tekeminen on kuormittavaa; esimerkiksi Furl-palveluun n. 1300 delicious -linkin lisääminen aiheutti merkittävän määrän virheilmoituksia ja palvelimen hidastumista (eikä lopulta edes onnistunut). Furl saattaisikin olla toimiva ratkaisu, mikäli tietojen tallentaminen aloitettaisiin vasta nyt.

Visualisointi

Eräs ratkaisu suuren tietomäärän hallintaan on pyrkiä visualisoimaan kerättyä linkkikantaa jotenkin.

Eräs ratkaisu on ns. tagipilvi. Tagipilvessä esitetään kaikki tai osa käyttäjän avainsanoista (eli tageista) jollakin tapaa järjestettynä (esimerkiksi yleisyys tai aakkostettuna). Avainsanan (kirjasin-)koko usein kasvaa sen mukaan, montako kertaa avainsanaa on käytetty resurssien luokitteluun. Allekirjoittaneen linkkikokoelman tapauksessa (kts. oikea alakulma tässä blogissa) esimerkiksi avainsanat “accessibility” ja “blog” korostuvat.

Tagipilvi on sinällään hyvä keksintö, mutta ei auta (ainakaan merkittävästi) tietyn resurssin löytämisessä); löytämisestä tulee helposti selailua.

Toisena visualisointiin pohjautuvana ratkaisuna voidaan mainita extispicious (http://kevan.org/extispicious). Jälkimmäinen muodostaa käyttäjän avainsanoista satunnaisen tekstiin perustuvan näkymän, jossa avainsanan kirjasimen koko vaihtelee yleisyyden mukaan (katso esimerkiksi allekirjoittaneen Delicious-tilin visualisointi) .

Hyöty visualisoinneista? Suhteellisen pieni, ainakin pelkältään käytettynä.

Ryhmittely

Delicious (muiden palveluiden seuratessa) tarjoaa nk. bundle -toiminnallisuuden, jossa tiettyjä avainsanoja voidaan ryhmitellä (esimerkiksi perustuen käyttäjän assosiaatioon, avainsanojen samankaltaisuuteen tai muuhun sellaiseen) käyttäjän toimesta. Tämäkään ei kuitenkaan käytännössä helpota asioita silloin, kun kirjanmerkkejä on paljon.O

Osoittaminen

Delicious tarjoaa nykyään mahdollisuuden osoittaa linkin oman tilin lisäksi myös jollekin toiselle palvelun käyttäjälle erityistä avainsanaa (for:tilin_nimi) hyödyntäen. Osoittaminen tehdään linkkiä lisättäessä kirjoittamalla yhdeksi avainsanaksi osoitus toiselle tilille, jolloin linkki näkyy vastaanottajan erityisellä sivulla (“for you” -sivu).

Edellinen on käytännössä toimiva tapa ratkaisten ainakin teoriassa osan lähteessä Huhtamäki & Kaikuvuo (2006) esitetyistä ongelmista. Ominaisuus ratkaisee myös jossain määrin ongelman yhteisön ja sen muodostavien yksilöiden omista linkkikokoelmista; osoitus voidaan tehdä yhteiselle tilille tai päin vastoin.

Käytännössä ongelmaksi muodostuu kuitenkin linkkien hyväksyminen omaan tiliin liitettäväksi osoitus -sivulta; esimerkiksi tätä kirjoitettaessa allekirjoittaneen henkilökohtaisella tilillä on yli sata linkkiä odottamassa hyväksymistä. Ei siis ratkaisua tästäkään!

Sosiaalisen verkoston hyödyntäminen

Palvelut tarjoavat myös mahdollisuuden yhteisöllisyyden hyödyntämiseen liittyen usein myös linkkien osoittamiseen. Delicious -palvelussa ominaisuus toteutetaan verkostoitumisessa , jossa eri käyttäjät liittyvät toistensa suosikeiksi ja vastaanottavat “verkostoltaan” linkkejä omaan tiliinsä hyväksyttäväksi.

Edellinen toimii jälleen kerran mainiosti niin kauan kuin verkosto on pienehkö ja ei kovin aktiivinen. Suurella ja aktiivisella verkostolla linkkien määrä kasvaa nopeasti hallitsemattoman suureksi, jolloin linkkien hyväksyminen muodostuu ongelmalliseksi.

Kirjanmerkkien vienti ulos palvelusta

Delicious -kirjanmerkkien saaminen ulos palvelusta onnistuu helpoimmin RSS-muodossa (Really Simple Syndication tai RDF Site Summary -muodossa, kts. englanninkielinen wikipedia-artikkeli aiheesta).
Myös HTML -muotoinen (Hypertext Markup Language) listaus linkeistä onnistuu helposti

Edellisistä ei kuitenkaan ole linkkien jäsentelyn kannalta merkittävää hyötyä, koska RSS-virrasta ei saa tilin kaikkia linkkejä (näyttää vain tietyn määrän viimeksi lisätyistä linkeistä) ja HTML-muotoista tiedostoa on hankalahko käsitellä koneellisesti. Lisäksi HTML-tiedostossa ei näytetä linkkeihin liitettyjä avainsanoja.

XML -muotoisena (Extensible Markup Language) linkit saa ulos käyttäen deliciouksen omaa rajapintaa osoitteessa http://del.icio.us/api/posts/all.
Edellinen kysyy tilin tunnusta ja salasanaa ja luo XML -tiedoston, jonka saa tallennettua omalle tietokoneelle (jälkikäsittelyä tai vaikkapa varmuuskopiointia varten).

Varsinainen jälkikäsittely?

Linkkien jalostamiseen tehokäyttöön on olemassa monta ratkaisua, joille XML -muotoinen linkkikanta tarjoaa hyvän perustan.

1. Linkkitiedoston voi esimerkiksi siirtää Mag.nolia- tai Furl -palveluihin. Ongelmat ovat kuitenkin lähes samat palvelukokonaisuuksien erojen ollessa pieniä. Lisäksi ongelmaksi muodostuu linkkien päivittyminen (tai pävittäminen); mikäli käytetään edelleen delicious-palvelua linkkien lisäämiseen, joudutaan päivittäminen muihin palveluihin hoitamaan pääsääntöisesti manuaalisesti.
2. Linkeistä voi tehdä räätälöidyn Google -hakukoneen (Singh 2007), jolloin pystyy hyödyntämään Googlen hakukonepalveluita linkkikokoelman yhteydessä. Tällöin Googlen räätälöidylle (custom) hakukoneelle annetaan syötteenä sekä varsinaiset linkit että edellisten annotoinnit (avainsanat), joiden yhdistämisen tuloksena syntyvä hakukone tekee hakuja linkkikokoelman sivustoihin. Sinällään toimiva kokonaisuus, jonka lopputulosta pääsee tarkastelemaan Singhin tekemästä hakukoneesta.
3. Linkit voi ladata johonkin muuhun jatkokäsittelyä tekevään ohjelmaan tai palveluun. Esimerkiksi Delicer -palvelu on Windows-ympäristössä toimiva ohjelma, joka tarjoaa kaikkien käyttäjän avainsanojen ja linkkien hallinnan samassa näkymässä. Ohjelma myös hakee linkin viittaaman sivuston valittaessa automaattisesti, jolloin linkkikokoelman tarkastelu helpottuu. Delicer ratkaisee päivittymisen ongelman; ohjelma käyttää Deliciouksen omaa rajapintaa linkkien hakuun ja ylläpitoon.
4. Ainahan voi tehdä oman toteutuksen linkkejä jäsentävästä työkalusta. Hyödyntäen Deliciouksen rajapintoja linkkikokoelmaan pääsee käsiksi vaikkapa php:lla (Php Hypertext Preprocessor), javalla tai vastaavalla. Ongelmaksi muodostuu jälleen sen hahmottaminen, mitä halutaan tehdä ja miksi!

Johtopäätöksiä?

Delicious -palvelun tai vastaavien käyttö yhteisön tiedon jakamisessa on toimiva tapa niin kauan kuin jaettava tiedon määrä pysyy pienehkönä. Suuremmilla määrillä törmätään ongelmiin linkkien ylläpidon ja tiedon jäsentämisen suhteen.

Osoittaminen, sosiaaliset verkostot, visualisoinnit ja mahdollinen jälkikäsittely pyrkivät omilta osiltaan ratkaisemaan tiedon hallinnan ja jäsentämisen ongelmaa, mutta eivät onnistu siinä (ainakaan kovin) hyvin.

Varsinainen ratkaisu yhteisön tietämyksen hallintaan jää siis edelleen odottamaan tekijäänsä; sosiaalisten kirjanmerkkipalveluiden hyödyntäminen ei tarjoa hopealuotia.
Hyvän alun kylläkin.

Lähteet ja lisätietoja:

Huhtamäki, J., Kaikuvuo, I. 2006. Yhteiset kirjanmerkit tiedon jakamisen välineenä. Teoksessa: Muttonen, J. (toim.) ITK’06, Carpe Diem – suuntaa huomiseen. Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi, Aulanko, Hämeenlinna 6.-7.4.2006. Hämeen kesäyliopiston julkaisuja, sarja B. Esitys saatavilla pdf-muodossa: http://matriisi.ee.tut.fi/~huhtis/esitykset/itk-2006-yhteisetkirjanmerkit.pdf (PDF 1.37 MB)

Parikka. R. 2006. Miten liityn ja käytän Del.icio.us social bookmarking palvelua. Saatavilla www-muodossa:
http://www.valt.helsinki.fi/optek/luennot/ohjeet/delicious/

Singh, V. 2007. Google Co-op just got del.icio.us!. Saatavilla www-muodossa: http://zooie.wordpress.com/2007/01/03/google-co-op-just-got-delicious/.

Related posts:

1. Saved: Saavutettavuustason todentaminen, automaattitarkistimet ja luotettavuus.
2. Saved: Opera Mini (Simulator)
3. Draft/saved: Ubiikkia juoksukokemusta etsimässä